Aamukahvia joudessaan Eevert on avannut taustalle radion. Jouluradio soittaa tuttuja ja tuntemattomia joululauluja. Moniin niistä Eevert yhtyy ja keittössä aamutoimien lomassa on varsinainen kuorolaulu. Lauluun osallistuu myös Tenho-koira joka ei ihan vakuuttunut ole Eevertin laulunlahjoista.

Vaan sillähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että laulamisesta saa nauttia jokainen omalla äänellään. Monet joululaulut ovat tuttuja jo lapsuudesta ja niitä tulee rallateltua joskus muulloinkin kuin jouluna. 

  Klikkaa Eevertin jouluradiokuvaa niin pääset keittiön tunnelmiin. Aamutoimet sujuvat kuin huomaamatta radion sävelien tahdissa. Ulkoa kuuluu vienoa kolinaa. On tainnut hevonen päästä aamu-ulkoiluun pellon takana ja siellä nyt ravistelee kauraämpäriään.

Naapurin isännän hevonen virittää lähes joka kerran laulutunnelmiin. Hevosen valjastuksesta alkaen. Längissä on kulkusia. Talvella enemmän ja kesällä vähemmän. Aina ne kuitenkin iloisesti kilkkaavat kun hevonen on liikkeellä. Ja Eevertistä tuntuu, että satavarmasti silloin vähintään pään sisältä pukkaa laulua pintaan. Arvaatko mikä?

https://www.youtube.com/watch?v=bI07aJTuBWQ

Eevert tosin muistaa siitä monta muutakin säkeistöä kuin mitä yleensä lauletaan tai radiosta soitetaan.

Kello löi jo viisi, lapset, herätkää, Juhani ja Liisi –muuten matka jää!

Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa! Lämmin karhuntalja reessä odottaa.

Joutuin turkit niskaan, kintaat käsihin! Sanna vielä viskaa villahuivinkin.

Vasta ruunan reessä silmät aukeaa – siin’ on silmäin eessä synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu. Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.

Tuossa mökin Miina kulkee kirkollen, Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoillen!

Mäenrinteen alla talo töröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää.

Ruuna virsta vielä tepsuttele pois! – Tällä kirkkotiellä aina olla vois.

Riemuhuuto lähti lasten huulilta: Juurkuin joulutähti, kirkko kummulla!

Sisälläpä vasta silmät huikenee, tänne taivahasta Korkein katselee.

Saivat paikan oman pitkään penkkihin, sytyttivät soman haarakynttelin.

Iäks muistiin jäänet – niin ei kaunista, kuin on urkuin äänet jouluaamuna.

Luulee kuulevansa äänet enkelten, luulee leijaavansa sinne seimellen.

Soipi virret vielä kulkiessa pois. Sillä kirkkotiellä aina olla sois.

Immi Helle´n

 Aamurallatusten jälkeen Eevert päättää viedä naapurin hevoselle kuivuneet leipäpalat. Siitä se pitää ja mies onkin mieluinen vierailija naapurissa. Jo kaukaa hevonen tervehtii tietäen, että Eevertillä on aina jotakin taskunpohjalla.

 Eikä tälläkään kertaa hirnahdus ollut olenkaan turha. Pari maukasta reikäleipää on Eevertillä mukana  ja siitä hän pilkkoo eläinystävälleen palasia. Hyvin tuntuu maistuvan.

 Aitauksella seisoskellessaan saapastelee isäntä paikalle.  Naapurin isännän kanssa tulee jorinoitua asia jos toinenkin hevoshaan tuntumassa.  Monet kyläläisiä ihastuttavat yllätykset ovat tämän kaksikon aivoituksista peräisin. Mitähän he siellä supattelevat?

 Miehet näyttävät oikein innostuneilta. Viittoilevat puhuessaan sinne tänne, niin että Eevertin toinen leipä meinaa humahtaa hankeen kokonaan. Viimein asiat tulevat selviksi ja Eevert ojentaa kädessään olevan leivän isännälle. Antaa sitten hevoselle myöhemmin. Johan tuo yhden taisi mutustella keskustelun lomassa.

Onnellinen hymy huulillaan Eevert palaa naapurista ja suuntaa suoraan verstaalle. Sieltä alkaa kuulumaan naulausta ja naputusta joka kestää kokopäivän.

Mitä kummaa siellä tapahtuu?