Jokohan tänään voisi paistaa ensimmäiset piparit?

Se oli ensimmäinen ajatus mihin Eevert heräsi aamulla. On tainnut mies nähdä unia joissa makoisat piparit ovat olleet suussa sulavina jättämässä mielikuvia aamu-uniin. Melkein vahva kaneli, siirappi ja pippuri maistuvat suussa.

Piparit vilistelivät mielessä vielä aamukahvin aikaan ja lopulta kävi niin että Eevert oli jo kaupan aukaisemisen aikoihin hakemassa jauhoja ja muita tarpeita. Suunnitelmiin varmistui leivontapäivä.

 Hyvän piparitaikinan kun tekee, niin sen pitää antaa levätä rauhassa ennen leipomista, Eevert tietää. Siispä aamusta taikina valmiiksi ja illalla saa jo paistaa.

Taikinan lepäämisen aika on vaikeaa aikaa. Vähän väliä tarvitsee aikuisenkin miehen käydä tarkistamassa että taikinalla kaikki on hyvin ja maku varmasti kohdillaan. Joskus on käynyt niinkin että on tullut tehdyksi aivan liian pieni taikina ja leipomisen ollessa ajankohtaista kipossa on vain rippeet jäljellä.

 Raaka taikina houkuttaa, mutta siitä voi saada vatsanpuruja. Senkin Eevert tietää ja koittaa malttaa maisteluissa – ainakin vähäsen… Olisikohan se pippuri jo noussut pintaan…

 Alkuillasta tulee viimein paistamisen aika. Kaulimet ja muotit ovat valmiina. Muutama pelti sopivasti aseteltuina. Tänä vuonna taikinaa on jäänyt myös leivottavaksi. Eevert hymyilee itsekseen kauliessaan taikinaa.

Pelti toisensa jälkeen käy uunissa ja talo on tulvillaan aromeja ja tuoksuja. Piparit ovat Eevertin mielestä parhaimmillaan juuri uunista tulleina. Vielä hieman pehmeinä, mutta vain hieman.

Taikinan lisäksi katoaa muutama pellillinen leivonnaisia päivälliseksi. Nooh, haitanneeko tuo mitään… joulu on kerran vuodessa vaan… hyräilee mies puuhiensa keskellä.

 Ei ole Tenhonkaan suu tuohesta, sillä mielellään se osallistuu leivontaan pitämällä lattian puhtaana pudonneista taikinamurusista. Taikinaa tuli tehtyä todellakin riittävästi, sillä Eevertin piparivatsa on jo aikaa sitten täyttynyt ja taikinaa on vielä jäljellä. Mitähän siitä vielä tekisi?

 Piparitalon!

Pian on seinät ja kattopalat laadittu ja palaset uunissa. Näiden täytyy antaa rauhassa jäähtyä että pysyvät suorina, opastaa Eevert itseään.

Eevert sulattaa paistinpannussa sokeria ja liimaa sillä palaset yhteen. Sokerin kanssa täytyy olla tarkkana sillä sulaessaan se on todella kuumaa. Eevert hätistelee Tenhoakin kauemmaksi että ei vaan vahinkoa tule jos sokeria tipahtaa väärään paikkaan.

 Talo on pian valmis. Hienolta se näyttää pöydällä. Paljon jäi piparkakkuja vierasvaraksi. Eevertin ei enää tee mieli yhtään makeaa. Näin se voi päivän aikana mielihalut muuttua, nauraa mies ja peittelee aikaansaannoksensa liinalla.