Aamu alkoi tuttuun tapaan kahvinkeitolla ja köysien irroittamisella. Päivä näytti vähemmän helteisestä kuin edellinen, joka oikeastaan oli vain hyvä asia.

Sulkuja osui taas matkanvarrelle kymmenkunta. Joskus sitä saa varoa, että sulussa ei tule veneelle täyspesua sisätiloja myöden. Sulkujen pääportit voivat olla yllättävän korkealla. Monesti suositellaankin, että etukannen ovet pidetään kiinni. Purtilon kuivaaminen on iso työ. Tätä seuruetta lähinnä nauratti etukannen täyspesu. Ja ne ovet olivat kiinni.

Pävivään matkalla tuli taas ihasteltua lintuja. Tämä lienee haikara, tuumi Eevert melko kesyä yksilöä, joka tuntui vähät välittävän sen paremmin kävelijöistä kuin veneistäkään. Haikaroita oli ollut aikaisemminkin jokivarressa, mutta ensimmäisen kerran sain sen kuvattua, riemuitsi Eevert.

Reissu oli sen verran pitkällä, että koko seurue kaipasi jo kunnon suihkua, vaate- ja venehuoltoa. Siispä on syytä kurvata läheiseen Marinaan.

Vähän niinkuin karavaanarialue kotimaisittain.

Kaikki palvelut tarjolla. Eevert pesi ja kuivasi koneellisen pyykkiä.

Pesutupa oli heti vapaana. Pyykit koneeseen ja porukka pesulle siksi aikaa kun kone pyörii. Ja voi miten mahtavaa se peseytyminen kunnon tiloissa olikaan. Siitä huolimatta, että omassa purtilossa on suihku ja pesutilat muutenkin ihan asian mukaiset. Tosin aikainen mies ei siellä mahdu seisomaan 😉

Kuivausrummun pyöriessä voikin sitten istahtaa lukemaan kirjallisuutta. Melko hyvä kokoelma oli tarjolla niin kirjoja, DVDtä kuin pelejä ja lehtiäkin. Oletettavasti kulkijoiden hiljalleen kartuttama vaihtohylly.

Jäljellä oli vielä oman itsen loppuhuolto. Marinan ravintola tarjosi sunnuntaipäivällistä. Koska pöytävarausta ei oltu tehty, niin joutui hieman odottamaan. Aperitiiviksi löytyi Gin and Tonic. Siitä Eevert oli haaveillut koko matkan ajan. Nyt oli se hetki.

Eikä loppu ollut yhtään sen heikompaa. Nuorten luotsaamassa tyylikkäässä Marinan ravintolassa alkuun tuli tomaatti-basilikakeittoa.

Pääruuaksi paikallista possua sievällä possunnahkaraksusiivulla koristeltuna.

Tai marokolaisittain maustettua lammasta.

Ja päätteeksi vielä kotijäätelöä mutakakun kanssa.

Ah ja voi. Voiko ihminen enää parempaa toivoa, huokaa Eevert aterian päätteeksi. Niin hoidettu ja huollettu olo 🙂

Aamulla edessä vielä englantilainen aamiainen.

Niin, ja se veneen huolto. Vedet, likavedet ja vessat sekä tankkaus.