Bangkok heräsi uuteen polttavan kuumaan päivään. Ukkosta on luvattu ja aikaisempien kokemusten mukaisesti luvassa on komeaa luonnon näytelmää. Pilvinen päivä on hyvä päivä tutustua nähtävyyksiin ja paikalliseen elämään. Tai niin ainakin Eevert kuvitteli.

 Hotellihuoneen viileys hämää. Heti kun astuu kadulle tulee toisenlainen totuus vastaan kuin seinä. Kostean kuuma ilmasto valtaa hetkessä kehon. Muutamien kortteleiden päästä löytyi Sky train jolla pääsee mukavasti jokilauttojen tuntumaan.

 Hetken aikaa automaatin ihmettelyä ja lopulta palveluluukulta päivän lippu käyttöön. Helppoa kulkemista ja juna on kätevin tapa siityä paikasta toiseen kaduilla olevan jatkuvan ruuhkan yläpuolella.

 Joella on vähintään yhtä kova liikenne kuin maissa. Erilaiset isot japienet alukset risteilevät erisuuntiin ja yhtä aikaa. Erityisiä liikennejärjestelyja ei vilkkaalla joella ole, vaan täällä pätee sama kuin muussa liikenteessä. Mennään ohi sieltä mistä pääsee ja nopein menee ensin.

 Siitä johtuen ainakin pitkissä jokiveneissä, jotka toimittavat pitkälti taksiliikenteen virkaa on toinen toistaan mahtavampia moottoreita. Ei mitään Evinrudeja tai muita täsmävalmisteita vaan vaikkapa kuorma-auton moottoreita. Hetkessä nuo pitkähäntäveneet nousevat nokkapystyssä sen verta kovaan menoon, että Eevert päättää pysytellä niistä kaukana vaikka on monen moiseen merimenoon tottunutkin.

 Päivän teemana ovat temppelit. Niitä Bangkokissa riittää ja kaikissa olisi yhden päivän verran katseltavaa -vähintäänkin.

 Alueet ovat laajoja, joten käveltyä tulee paljon. Kuumassa pitää muistaa juoda paljon, opastaa eevert seuruettaan asinatuntevasti.

 Miehenmittaiset tutut apinatkin löytyivät alueelta.

 Buddha näyttää nauttivan paahteesta. Eevert nautti erityisesti patsaan vieressä olleesta isosta tuulettimesta. Näitä oli useita alueella ja moni tuntui viihtyvän niiden läheisyydessä.

 Isot tehokkaat ropelit viilensivät hikisen ihon välityksellä mukavasti.

 Yksi Bangkokin maamerkeistä on Wat Arun eli Aamunkoiton temppeli. Sitä kohti mies suunnisti. Puolivälin tasanteelle näytää olevan portaat. Sinnehän sitä on kiivettävä ottamaan yleiskuvaa kaupungista ja joesta.

 Melko jyrkät, totesi Eevert katsellessaan ihmisten liikkumista. Alastuleminen varsinkin näytti olevan monelle haasteellista.

 Melko hyvät näkymät oli ylhäältä kaupunkiin päin.

 Alueella oli paljon erilaisia temppeleitä ja uskonnollisia rakennuksia. Kaikkien ulkoseinät olivat kauniisti kirjailtuja. Paljon osaavaa käsityötä.

 Temppelikissoja oli siellä täällä. Paikalla oli myös laaja markkina- ja basaarialue jota tutkiessa humpsahti yllättäen paljon aikaa.

 Päivää oli vielä jäljellä, joten ei muuta kuin takaisin jokiveneelle ja jatkamaan matkaa.

 Suunta jatkui kohti Suurta Palatsia.

Osa turisteista harhautetaan jo ennen temppelialueelle pääsyä. Tästä on myös Eevertilla omakohtainenkokemus eräältä aikaisemmalta yritykseltä päästä alueelle. Aluetta ympäröivässä muurissa on useita portteja, mutta sisään pääsee vain yhdestä. Ulkopuolella vilisee yrittäjiä, jotka vakuuttelevat, että temppeli on suljettu kansallisen juhlapyhän vuoksi. Tarkoituksena on houkutella väkeä ylihintaan ajelulle tai ostoskierrokselle jalokiviliikkeisiin. Muurin ulkopuolella on kylttejä jotka varoittavat näistä yrittäjistä sekä kovaäänisiä jossa huomautetaan että heitä on paljon liikeellä. Silti lukuisat yksityisyrittäjät toimivat aivan näiden varoitustaulujen ja kovaäänisten tuntumassa. 

Enää Eevert ei näihin kompastunut vaan pääsi sujuvasti sisään. 

Alueella oli tiukat pukeutumissäännöt, joten Eevertkin joutui pukeutumaan asianmukaisesti lainavaatteilla ennen sisäänpääsyä. Pitkät housut ja peittävät puserot vaaditaan kaikilta. Palatsissa on kiinni myös Wat Phra Kaew temppelialue (n. 100 rakennusta) joka yhdistää uskonnon vahvasti kiinni hallintoon. 

 Täällä kaikki on kultaa mikä kiiltää.

 Parin tunnin aikana tuli kierrettyä vain osa alueesta.

 Kannattelijahahmoja on varmaan tuhansia pitämässä rakenteita pystyssä. Kaikilla oma ainutlaatuinen ulkomuotonsa ja vaatetuksensa.

 Temppelit ovat suuria. Vaikea saada mahtumaan kerralla yhteen kameraan, tuskaili Eevert yrittäessään kuvailla kaikkea mielenkintoista.

 Jättimäiset vartijat temppelin portilla.

Temppelialueen vierellä on Suuri Palatsi. Joka on vanha hallitsijan asuinrakennus. Nykyisin se on etupäässä seremoniakäytössä. Tarkasti vartioitu paikka ansaitsee edelleen syvän kummioituksen niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.

 Vartijat seisovat jokaisen sisäänkäynnin tai portin vieressä.

 Suuren palatsin portaikot ja ovet olivat kauniisti tehtyjä. Niissä silmä lepäsi.

 Päivä oli kuuma ja uuvuttava. Pian oli aika lähteä kohti hotellia. Pesulle, syömään ja nukkumaan. Se oli suunnitelma, eikä Eevert siitä livennyt loppupäivän aikana.