Eevertillä oli mahdollisuus liittyä (erittäin) viehättävään seurueeseen, jonka kiinnostuksen kohteena oli Belfast ja siellä erityisesti toisista ihmisistä huolehtiminen.

Eevert on sydämeltään auttavainen ja huolenpito kaikilla tavoilla niin toisista kuin ympäristöstäkin on mieluista, joten hetkeäkään miettimättä hän tarttui mahdollisuuteen. Ties vaikka voisi verestellä vanhoja muistoja samalla kuuluisassa satamakaupungissa.

Komea kaupungintalo erottui mahtipontisesti ympäristöstään. Se on rakennettu vuosina 1898-1906. Siinä on ollut mies jos toinenkin töissä ennen kuin rakennus on ollut valmis, tuumi Eevert. Kerrotaan, että suunnittelijoista on löytynyt samoja henkilöitä kuin Titanicin rakentajissa oli.

Ulkovaistus on muutettavissa päivän tai vuodenajan mukaan. Tähän aikaan talvesta se ainakin oli hieno. Pääsisipä sisään katsomaan, toivoi Eevert.

Ja joskus toiveet toteutuvat.

Ovesta sisälle tultaessa avautui hulppea aula. Niin huikea, että Eevertiä melkein pyörrytti katsellessaan komeutta.

Kahta puolen isoa aulaa nousi portaat. Niitä on pehmoista astella, niin upottavaa mattoa oli käytetty niiden päällystämiseen.

Eikä niitä kuka tahansa päässytkään nousemaan. Eevert kyllä pääsi, sillä kohtelias vahtimestari avasi tien ylöspäin.

Täällä kokoontuu kaupunginhallitus tekemään tärkeitä päätöksiä. Ihan tuo on samaa mallia kuin Lontoossa parlamentissa, tuumi Eevert ja asteli muitta mutkitta pitämään puhetta.

Nimetyillä paikoilla oli kussakin mikrofoni. Hyvin toimi.

Vähän piti sovitella itseään Myös George V:en istuimeen joka löytyi parlamentin takaosasta. Onkos se nyt niin, että Elisabeth II isoisästä on kysymys. Hetken aikaa mies raapi päätään ja koetti muistella, mutta totesi, että ehkä kaikkea ei tarvitse enää tässä iässä muistaa. Ja joskus on parempikin ettei muista.

Laskeuduttuaan portaita takaisin alas, tuli virka-asuun pukeutunut mies ja tarttui nopeasti Eevertiä olkapäistä kiinni ja kiiruhti kohti toista virkamiestä.

”Hi! John, look! Here is your lost brother!”

John ilmiselvästi ilahtui Eevertin tapaamisesta. Ystävämme oli kyllä hieman hämmentynyt tilanteesta, mutta supliikkimiehinä hoiti tyylikkäästi tilanteen näyttämättä hermostuneisuuttaan.

City Hallin jälkeen oli parempi hieman kävellä ulkona ja miettiä kokemaansa.

Muistoja menneistä löytyi monesta kohdin. Belfastin historia on hyvin rosoinen ja haavoittunut. Monin paikoin oli aistittavissa vielä verisen historian jättämiä jälkiä.

Uusiakin muraaleja ja maalauksia on talojen seinissä. Ne kertovat rauhasta, uskalluksesta ja elämän rohkeudesta vastapainoksi uskonnolliselle tai poliittiselle kahtiajakoisuudelle.

Kadut suljetaan iltaisin edelleen. On siis viisasta olla ajoissa sillä puolen kaupunkia, missä aikoo yöpyä. No, nykyisin ne toivottavasti ehkäisevät enemmän ylimääräistä läpiajoa kuin väkivaltaisuuksia.

Muurit ovat korkeita ja niiden kiertämiseen saa käyttää monta kilometriä.

Kävellessä tulee jano ja nälkäkin jo vähän ilmoittelee itsestään.

Keskustan The Crown Bar houkuttelee sisälle.  Vanha ja kaunis pubi kiehtoo heti ensi näkemältä. Samaa ikäluokkaa kuin City Hallkin.  Se sai alkunsa aikanaan yhtenä pienistä giniä myyneistä juottoloista, gin palaceista.

Mukava tunnelma, ja mitä kauneinta käsityötä, niin lattian mosaiikeissa kuin kattokaiverruksissakin.  Siinä menee miehellä tovi ihmetellessä ennen kuin edes pystyy tilaamaan juotavaa.

Aivan kuin olisi hypännyt aikakoneella johonkin toiseen maailmaan. Onhan tämä Liquire saloon ollut muutamien elokuvienkin miljöönä. Valaistus toimii edelleen pitkälti kaasulla.

Paikassa on kymmenkunta loossia, jonne voi rauhassa vetäytyä seurueensa kanssa jos ei halua baaritiskillä notkua. Ainakin ennen vanhaan loosseihin pystyi myös tilaamaan juotavaa huomaamattomasti nappia painamalla. Eevert tyytyi hakemaan juomansa tiskiltä. Nappi kyllä löytyi.

Loossin rauha hieman järkyttyi, kun eräästä toisesta loosista putkahti ulos lady, joka hetken aikaa tarkkaili Eevertiä. Tuli sitten ilahtuneena lähemmäksi ja tiedotti iloisesti muulle pubiväelle:

”Look, my ex-husband is here!”

Välikohtauksen jälkeen Eevert vetäytyi loossiinsa ja sulki oven. Nyt on niin paljon yllättävää tapahtunut muutaman tunnin sisällä, että on hengähdettävä tai katsottava itseään peiliin.

No, peili löytyikin loosista, mutta säröillä ja elämää kokeneena, niinkuin ystävämmekin.

Yllätyksiä täynnä olleen päivän jälkeen, voi vaan jäädä miettimään että onkohan Eevert sittenkään kertonut meille ihan kaikkea elämästään maailman merillä.

________________________________________

Kiitos matkaseurueelle hyvästä matkatoveruudesta sekä mielenkiintoisista tutustumiskohteista.