Taivaalla leijuneen tuhkapilven takia Eevertin suunniteltu Englanninmatka jäi syksymmälle. Hienoista pettymystään lohduttamaan hän osti lempimakeisiaan, lakritsia. Tällä kertaa ne olivat englanninlakuja. Eevertin lapsuuden muistoihin kuuluvat lakut. Vaarin yöpöydän laatikossa oli aina pussillinen hienoja englanninlakuja. Sieltä sitten lapset välillä saivat makejaisia kun vaari höveliksi heittäytyi. Vaarilla riitti pieniä ystäviä siihen aikaan. Makeisia ei juuri ollut tarjolla niinkuin nykyisin, joten voi arvata niiden viehättävyyden pienten poikien ja tyttöjen mielissä.

❀

❀

Lakuja mutustellessaan Eevert luki kirjasta lakritsin ihmeellistä tietä historian läpi tämänpäivän makeispussiin.

Kautta aikojen lakritsia on käytetty niin lääkkeenä kuin kulinaarisessakin mielessä. Varhaisemmat viitteet lakritsin käytöstä löytyy ajalta n. 4000 eKr Assyyriasta eli kasoisvirtojenmaasta. Silloin lakritsinjuurta käytettiin lääkkeenä.

Vuonna 360 eKr Aleksanteri Suuri valloitti Persian ja Kreikan, silloin sotilaat käyttivät lakritsia marssikestävyyden lisäämiseksi. Myös Napoleon luotti lakritsiin lääkkeenä ja lepuutti hermojaan taisteluiden tiimellyksessä nauttimalla sitä. Vasta vuonna 1760 Englantilainen George Dunhill lisäsi vahingossa lakritsiuutteeseen jauhoja ja sokeria, näin syntyi nykyinen makeislakritsi.

Englanninlakritsi onkin sekoitus, jossa lakritsiin yhdistetään pastellivärein värjättyä kookoksenmakuista sokerimassaa ja anishyytelöä.

❀

Lakuja mutustellessaan Eevert pohti miten lakuun saadaan reijät. Joissakin lakupaloissa ja -kiekoissa on useita pieniä reikiä. Lakritsimassa on kuitenkin juoksevaa ja paksua tahnaa. Aikansa tutkittuaan Eevert löytää siihenkin vastauksen.

Lakun reiät syntyvät lakritsin pursotusvaiheessa. Lakumassa on keiton jälkeen kuumaa n.80C ja juoksevaa, jolloin se pursotetaan kovassa paineessa pursottimen läpi. Pursottimen rakenne on reikä jonka sisällä on piikkejä, piikit jättävät reiät lakuun.
❀

Eevertin pöydälle päässeet lakut löytyivät viikonlopun ModelExpo-näyttelystä.