Suomi täyttää tänään 99 vuotta. Se on pitkä aika, toteaa Eevert.

Eevertin lähipiirissä on vielä ihmisiä, jotka ovat eläneet kauemmin. He syntyivät Suomen suurruhtinaskuntaan, joka oli vuodesta 1808 alkaen autonominen osa Venäjän keisarikuntaa. Vuonna 1917 itsenäinen Suomi syntyi.  Ensi vuonna onkin sitten suuret juhlat kun täytetään 100 vuotta.

Eevertin mieli palaa ajassa taaksepäin. Hän muistaa hyvin hetket jolloin itsenäinen suomi saavutti 50-vuoden iän. Silloin oli perheen kanssa tehty matka Helsinkiin, missä oli suuret juhlallisuudet. Nuoren Eevertin mieleen ovat jääneet erityisesti suuri ilotulitus, jota katseltiin Eduskuntatalon rappusilta. Se oli juhlallinen kokemus.

Ilotulituksen jälkeen katsottiin televisiosta muita juhlalähetyksiä.

Juhlan keskellä on usein myös heitä joilta puuttuu paljon. Eevert muistaa vielä kuinka kohistiin vähäosaisten itsenäisyysjuhlista, jotka sekoittivat television juhlalähetykset. Olihan se sokeeraavaa kun säihkyvän juhlan keskelle ilmestyi jotakin ihan muuta.

Siitä on aikaa, mutta moni asia toistuu yhä tänäänkin, tuumailee Eevert. Itsenäisyyspäivässä on paljon perinteitä. Osa ehkä sellaisia joita ei enää muistakaan miksi niin on tehty.

Vaan nyt on aika jättää vanhojen muistelut ja siirtyä Kappelille Itsenäisyyspäivän kirkkohetkeen.

Kylän väki on sankoin joukoin kerääntynyt juhlaan puettuun Kappeliin. Liput liehuvat ja laulu kuuluu pitkälle mäen alle saakka.

Kirkkohetken jälkeen lasketaan seppeleet sankarihaudoille. Moni tämänkin kylän miehistä on ollut mukana valmistamassa itsenäisyyttä. Kunnioitusta tulvillaan Eevert käy laskemassa kylän yhteisen tervehdyksen.

Eikä niitä vähäosaisiakaan ole unohdettu. Tai ei ole unohdettu ketään, sillä kylän torille ovat emännät järjestäneet yhteisen ruokailun. Iso sammiollinen hernekeittoa on jaossa kaikille halukkaille, kunhan on ottanut oman ruoka-astian kotoa mukaan.

Astioiden ja kattiloiden kanssa väkeä kerääntyy torille ihan ruuhkaksi saakka. Maistuvaa keittoa riittää jokaiselle ja vielä santsilautasiakin haetaan.

Yhdessä ruokaileminen on aina mukavaa. Ulkona maistuu ruoka  monin verroin paremmalle. Kumma juttu.

Torille ilmestyy myös kylän mieskuorolaiset ja viihdyttävät ihmisiä lauluilllaan.

Monien sävelmien sanat ovat tuttuja monelle, joten pian on koko kylän kattava sekakuoro äänessä. Siihen uskaltautuu jo Eevertkin vähän mukaan.

Kyllä olikin mukavaa, toteaa Eevert itsekseen kävellessään kotiin.

Illalla hän vielä sytyttää kaksi kynttilää ikkunalle. Niin, miksihän niitä sytytetään? Joskus kauan aikaa sitten niillä viestitettiin kulkijoille, että tässä talossa on turvallinen yösija ja ruokaa tarjolla.

Samaan aikaan kynttilöiden kanssa alkaa televisiosta Linnan juhlat. Ne ovat Eevertille perinteistä katsottavaa. Jotenkin arvokasta, vaikka siihen juhlaan osallistuisikin omalta kotisohvalta. Arvokasta ja merkittävää oli tänään kyllä ihan joka paikassa tällä omallakin kylällä.

Tuskin ovat juhlat televisiossa päättyneet ja tuli takassa sammunut kun päivän askareista väsynyt mies jo hengittelee syvään ja raskaasti. Eevert on jo täydessä unessa.

_________________________________________

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂