Eevertin kalamaja on ollut ympäristöä vailla. Siispä kesän aikana on ollut hyvää aikaa hieman perehtyä tilanteeseen. Jo alkukesästä silppusin sanomalehtipaperia likoon. Riivin ja revin sitä pieneksi mujuksi (en siis uhrannut sauvasekotintani tällä kertaa) ja lisäsin aimo annoksen liisteriä joukkoon. Sain aikaiseksi hieman tukevahkoa paperimassaa. Sopii hyvin maastoon joka ei niin sliipattua kuitenkaan ole.

Massasta koetin muotoilla – heikolla menestyksellä – myös joitakin puun tai pensaanrunkoja valmiiksi. Pihatie on Itävällasta mukana tuotuja liuskekiven palasia. Niitä pitkin Eevertin on hyvä astella venevalkamaan.

Maastopohjan pohjamaalasin. Sekoitin mukavan vihreän… joka ei sitten niin mukavaa maastonvihreää ollutkaan enää kuivattuaan. Pohjalla ihan käypä kuitenkin, joten sai jäädä silleen.

Alkuun ajattelin, että painan kivet pohjalle paikoilleen. Poistan ne ennen maalaamista. Toisin kävi. Nehän olivat siinä vaiheessa jo niin jumissa että katsoin työn turhan haasteelliseksi ja jätin silleen. Maalailin sitten mahdollisimman varoen sitä pohjaa.

Pohja jäikin sitten kuivuskelemaan viikkokausiksi. Ja hyvin kuivikin. Äkkilähtöreissun jälkeen kaivelin esiin ja ajattelin jatkaa. Pintatyöskentelyä vuorossa. Kokemattomana diaraamaajana käytin askartelukaappini sisältöä tässä luovuuden innossa. Erikeeperiä ja koristehiekkaa. Niistäpä saa mainion pinnan kalamajan edustalle. Siispä sivelemään liimakset pohjalle ja ripotushommiin. Sujui sutjakasti.

Hieman kolistelua ja heiluttelua kuivana ja kivien putsaus. Tämäkin sujui oikein hyvin ja oli ilo suunnitella jatkoa! Monissa töissä (Mini-Turku näyttelyssäkin) olen ihaillut kauniita vesialtaita ja järventynkiä. Sellainen tietenkn pitää saada kalamajan tuntumaankin. Onhan Eevertillä venekin jonka on saanut yllätyslahjana Eijalta. Siispä lammenrakenteluun!

Oppia piti hakea netistä. You Tube on pohjaton aarre näissä opetusvideoissa. Niiden katselussa menikin muutama tovi. Ja helppoahan se on kuin heinän teko. Pikkasen vaan sulatellaan ja suit sait on juur prikulleen oikeanlainen vesiaihe paikoillaan. Tässäpä ei kauan nokka tuhise!

Pohjan maalasin mustalla – ohjeen mukaan – tulee syvyyttä. Ja reunat ruskealla – tulee sitten kunnon ranta. Ja tietenkin halusin hiekkarannan ja muutenkin pohjalle hieman elävää kiveä. Siispä Mustan meren aarteisto esille ja kerättyä hiekkaa ja muuta tarpeellista tarkasti kohdalleen.

Vesiainetta oli ihan Minimaailmasta saakka haettu aikaisemmin päivällä. Tuumasta toimeen! Alue piti rajata ja suojata. Sekin oli nopeasti tehty. Ehkä tästä vielä lampare tuleekin 🙂

Pohjalle ensin sideaineeksi ihan ohuen ohut kerros vettä. Se sai sitten kuivaa rauhassa. Kääntelin ja siirtelin työtä välillä ja oikein hyvältä näytti. Oli hyvä mennä yöpuulle hymy huulilla.

Seuraavana päivänä hymy sitten hetkeksi hyytyikin.

Hyvistä (?) suojauksista huolimatta pieni määrä vesiainetta oli päätynyt pöydän pinnalle. Ja siinähän se sitten oli – melkoisen lujassa symbioosissa kalamajan pohjan kanssa.

Pöytä on vanha ja paljon kärsinyt jo aikaisemmin, mutta olisi voinut säästyä tältä haverilta. ”Melko kallista” tuumaili Siippa ja sulkeutui omiin hommiinsa. Aikani hääräilyäni sain kiinni juuttuneen palan pois pöydän pinnan mukana. Justiinsa.

Tietääkö joku jotain kivaa vahakangaskauppaa? Tai sitten viikonlopun (naapureiden) iloksi ryhdyn hiomispuuhiin pihalla 😉

Yhtäkaikki – nyt näyttää tältä:

Talo on kiinnitetty paikoilleen ja seinänreunat huoliteltu. Nyt pitäisi puskia ja puita suunnitella. Mitä kaikkea muuta pihaan sitten vielä tuleekaan. Saa nahdä.

Lammessakin on vettä. Hieman sain jotakin aallon tyyppistä aikaiseksi, mutta mitä ilmeisemmin tyyni järvenpinta ois ehkä sittenkin ollut parempi.

Ihan niin tämä homma ei mennyt kuin elokuvissa … tai You Tubessa 😉

Näillä mennään.