Pitkästä aikaa tartuin keskeneräisiin kattotalkoisiin. Työ on viipyillyt ja sitä on pitänyt studeerata oikein urakalla ennen mihinkään ryhtymistä. Ja senkin päätöksen jälkeen on vielä hieman epävarma lopputuloksesta. Näillä nyt mennään.

Aamusta aikaisesta kaivelemaan itseni ja naapureideni iloksi sahaa esiin. Tuo rakas hankintani joka väkisin tunkeutui ostoskärryihin kerran ihan viattomalla kauppakäynnillä 😉

 

 

Vaneria ja tuttuja sytyketikkuja esiin niin verstas näyttää jo toimivammalta. Sisätyötila näyttikin sitten hetkessä todelliselta verstaalta. Sattuipa siiheh siippakin perustamaan oman työpajansa pöydän toiseen päähän. Yhdessä siinä sitten harrastimme omia ”miniatyyrejämme”. Niin auvoista!

 

 

Kattopalojen yhteen liittäminen ja katon muodon säilyttäminen on ollut haasteena viime viikkoina. Painon alla olemiset eivät ihan huipputulosta tuottanut, mutta päätin jo lähteä eteenpäin ja viis veisata millistä tai kahdesta. Kappeli kaipasi harjannostajaisia joten töihin, töihin  sanoi Lapatossu!

 

 

Kuviosahalla siitä sitten kolmioita sahailemaan. Melko kuviota tulikin suoriin sivuihin. Käsiharjoituksia vaan lisää niin eiköhän suorene niiltä osin kun kuviota ei ole tarkoitus sahailla.

Päivänpilkotukset katon ollessa paikoillaan haittasivat rakentajan silmää. Siispä suunnittelemaan jotakin peittämään olennaisia alueita. Räystäslaudoitus tuli kosmeettiseksi avuksi. Ihan kaikkeen sekään ei vielä yllä, mutta hyvällä suunnalla jo mennään.

 

 

Katon reunojen somistukset vielä ovat syntyvaiheissaan, mutta jotakin niihin on tulossa.

 

 

Kuvan ottaminen oli haastavaa. Tummaksi maalatut reunalaudat meinasivat olla aina tyystin mustat. Eivät siis luonnossa ihan noin tummat. Kontrasti valkean seinän kanssa teki tepposet. Joku päivä sitten uusia oppeja valokuvaamiseenkin.

 

Tähän mennessä talkooporukalla oli jo niin nälkä että koottiin sahat kaappiin, työkalut paikoilleen ja pöydät puhtaiksi.

Johan sitä tulikin jo tehtyä…