Eevertin kappeli-hanke näyttää etenevän vähän pikkuisen sieltä ja hetken päästä vähän täältä. Ja kaikki tuppaa jäämään kesken seuraavaan innostuksen puuskaan saakka. Ei taitaisi tällä menolla normikokoinen kappeli valmistua muutoin kuin Iisakin kirkon malliin.

Taisi Eevertin mummo-vainaa monesti muistuttaa hätäistä miestä, jotta hosumalla ei tule kuin –  jaa, ei sitä loppua taida enää muistaakkaan niin tarkkaan.

Toinen sanonta on, että hiljaa hyvä tulee ja siihen Eevertkin luottaa. Mikä tässä hätänä, kauniissa maailmassa.

 

 

Kattotyömaalle houkutteli keväinen auringonpaiste. Mikä sen mukavampaa kuin nauttia auringosta – kauan kaivatusta – ja naulata kylätalkoilla valmistettuja paanuja sievään riviin katolle.

No jaa. Siitä rivistä ei sitten enempää.

 

 

Paanut ovat saaneet kertaalleen värihuuhtelun. Lopullinen väri löytyy sitten vasta projektin loppuvaiheessa ja pensselöidään valmiiseen kattoon.

Kuvioita oli mielessä useampiakin. Ja jotakin raitaa on Eevertin eväspapereiden kulmaan hahmoteltukin. Niitä varten tarvitaan hieman toisen mallisia paanuja. Joten talkoohommia riittää vielä keväälle.

 

Paanukasassa on palasia joka lähtöön. Vaikka mukamas samankokoista on tehty, niin rinnakkain laittaminen paljastaa aivan hirrrrveen isot erot 🙂 Niin materiaalissa kuin muotissakin.

No, onpahan kädenjälki näkyvissä sitten valmiissa kappelissa.

Toisaalta – Eevertin talossa on tehdasvalmisteinen paanutus tms. ja onhan se tietenkin paljon tasaisempi ja steriilimpi ulkonaisesti. Vai mitä ajattelet? Eevert arvostaa oman käden työtä, joten voi olla loppupeleissä oikein tyytyväinen vähän sinne tänne vinksallaan olevaan kappelin kattoon.

 

 

Kattohommissa tulee nälkä. Onneksi Eevert on saanut kunnon eväät matkaansa. Viikolla mies vastaanotti paketin kaukaisemmalta ystävältään Jatalta. Varsinaista talkooherkkua paketista paljastuikin. Kalakukkoa! Siitä ei eväät paljon enää parane. Täyttä ruokaa alusta loppuun. Kukkoruuista Eevert on aina pitänyt.

Poikasena tutuksi tuli enempi lanttukukko, mutta kunnon muikkukukko on vanhemiten ruvennut niin makoisalta maistumaan suussa. Lanttukukko tuli lapsuudenkotiin aina vasta uunista tulleena, tuoksuvana ja kuumana. Se oli hetki, jota ei koskaan halunnut ohittaa, vaikka olisi millainen leikki ollut menossa poikain kanssa kartanolla. Mielenkiintoinen oli pikku-Eevertin mielestä itse leipojakin – Kaisa-täti. Täti muisti aina kertoa, kuinka oli pistänyt lähes koko elämänsä hukkaan. Pieni poika sitä kauan mietti, ennenkuin keksi mitä Kaisa-täti oikein tarkoitti. Naimisiin mentyään täti oli ottanut miehensä Hukka-sukunimen. Kuppi kahvia kyytipojaksi ja viineri jälkiruuaksi. Sellainenkin makupala löytyi ruokapaketista.

 

 

Aurinko lämmitti evästysten jälkeen sen verran, että oli paikallaan nauttia pienet päiväunoset. Paanukasaan nojaillen, elämästään nauttien ystävämme on pian sikeässä unessa.

Aurinkoista ja lämmintä kevätpäivää Eevert toivottaa kaikille kävijöilleen työmaalla hehkuvan pikku-narsissin mukana.

 

 

Nokosten jälkee työ jatkui vielä siihen saakka kun aurinko helli rakentajaa.

Ja ihan ok siitä tulee. Nyt tarvitsee vain saada koko höskä paanutuksen jälkeen suoraksi siltä osin kun on tehtynä. Hmmmm….

 

 

Toisesta kulmasta vielä raitakuviota.