Edelliset keskeneräiset projektit eivät ole pitkälle edenneet.

Kasvustojen lehtiongelma on osittain ratkaistu. Vielä kun saa ratkaisuta kiinnitysongelman niin saattaa syntyäkin jotakin. Joku päivä.

Vietin pienen hetken lauantaina työn tiimoilta Kellokosken Juhlatalossa, joka on varsinainen innoituksen paikka. Talossa on lukuisia erilaisia kädentaitojen tuotoksia ja arkkitehtuuri vähintäänkin mielenkiintoinen.

Eri ryhmät ovat käydessään jättäneet myös jälkensä talon taideaarteistoon. Ikkunanhangassa roikkuva sydän oli yksi koskettavimmista löydöistä.

Savesta muovattu nainen. Korkeutta patsaalla n. 60-70cm. Taiteilija tuntematon. Siinä hän istui nurkassa ja opiskeli samaan tahtiin toisten kanssa. Kovin miettiväinen hän on!

Tämäkin juhlava työ on nimeä ja tekijätietoa vailla. Korkeutta saman verran kuin edellisellä leidillä. Keramiikkaa – uskoisin. Päähine tai sädekehä lasia tai jotakin muovivalua. Hieno hetki tuli vietettyä myös hänen kanssaan.

Töiden vieressä oli tyhjä huone. Valo taittui mielenkiintoisesti. Ikkunaristikkokin kovin symbolinen tuossa valossa. Mikä lie kaatanut tuolin?

Yhtäkaikki – tässä taas olen:

Tyhjä laatikko ja tuoli. Nyt se on jo tapetoitu vaalean vihreäksi. Katsotaan mitä siihen syntyy.

Antoisa ja virikkeellinen reissu oli Kellokoskelle 😀