Kevät tekee tuloaan kovasti ja se on toki huomattu. Aurinko paistatteli pilvettömältä taivaalta ja houkutteli ystävämme ulos. Reippaalla ulkoilulenkillä tuli ihastelua monia asioita.

Vanhankaupungin koski pauhasi kevätriemuissaan runsasvetisenä.

 

Pauhu oli kova ja aurinko leikitteli vauhdikkaiden pärskeiden kanssa.

 

 

Jokiuomasta jäät olivat osaksi sulaneet, mutta valtoimenaan se ei vielä virrannut. Jäälle ei passaa kyllä enää mennä, tuumi Eevert

 

 

Hieman arastellen sorsaherrakin katseli jään reunalla. Ei arvannut lähteä uimaan vaikka kuinka Eevert koitti rohkaista. Räpylätkin niin punaisena että vedessä voisi jopa olla lämpimämpää.

 

 

Keväästä riemastuneena Eevert, niinkuin varmasti moni muukin innostuu kaivamaan menopelejään esille. Kaikenlaista pitää laittaa ja puhdistaa talven pölyjä. Kohta varmaan tulee jo niin lämmintä että ensimmäiset ajelut voisi tehdä kyläläisten iloksi.

 

 

Sisällä on hiljaista. Kaappikello vain raksuttaa. Emäntäkissa on lähtenyt liikkeelle ja tarkastaa varmuuden vuoksi kaikki huoneet. Ketään ei kuitenkaan näy, ei kuulu. Tenho-koirakin on tiessään. Kummallista, hyrähtää kissa ja käpertyy takan eteen unille. Jospa joku joskus tulisi sen sytyttämään.

 

 

_________________________________________

Eevertin talossa kyllä tapahtuu, mutta mikä kumma siinä on että niin monta projektia tuntuu olevan aloitettuna, mutta yhtäkään ei päätettynä 🙂