Talo alkaa olla siinä vaiheessa, että on aika koota sitä takaisin muotoonsa.

Helpommin sanottu kuin tehty 😀 Osa paloista on muokkaantunut muokatessa ja pintamateriaalit ovat tuoneet lisää paksuutta, vaikka seikka onkin huomioitu tehdessä.

Väliseiniä on poistettu tai ajatuksissa on ollut muuttaa niitä olennaisella tavalla. Jotkin rakenteet kuitenkin pysyvät ja ne olisi saatava liitettyä kestävästi.

Äkkiä huomasin, että minulla ei ole riittävän isoja puristimia olemassa. Apuun löytyi kuminauhaa. Ei riittäne kovin hyvin tiukkaamaan rakenteita.

Ensimmäisten liimausten kanssa sai olla tarkkana, jotta seinät ja katot pysyvät vaaterissa. Pieni vatupassi pääsi hommiin. Näissä töissä parikin milliä näkyy lopputuloksessa isona poikkeamana. Huh, sentään.

Lundbyn muoviset rakenteet auttavat asiassa, mutta eivät tue kokonaan siihen kiinnittyviä elementtejä.

Ensimmäisen liimausvaiheen jälkeen oli aika jatkaa eteenpäin. Kohdistaminen tuotti edelleen vaikeuksia ja oli käytettävä jo vasaraa  saadakseen välipohja oikeaan kohtaan. Sopiva puristinkin löytyi jo pienempään väliin.

Kuminauhat ovat edelleen paikoillaan.

Etusäleikkö päätyy yllätyksekseni takaisin paikoilleen. Pientä fixsausta tarvitaan liitoskohtiin, mutta hyvin se asetuu edelleen tehtäväänsä.

Seuraavaksi kattoa paikoilleen. Katepinta tulee vasta kokoamisen jälkeen. Harkinnassa on pelti-, huopa-, tai tiilikatto. Valaistumista ei ole vielä tapahtunut 😀

Askarteluhuone on kylmätila ja siellä kuivuminen kestää kauemmin kuin huoneenlämmössä. Hiljaisen etenemisen vaihe.

Ilman kunnon villasukkia siellä ei pärjää. Onneksi sain sellaiset juuri ystävältä, jolla on neulomisen armolahja. Itse olen enempi tätä lankkumaalarilaatua, joten arvostus on suuri. Kiitos Eliselle näistä lämmittäjistä!