Illan jo hämärtyessä Eevert asteli postilaatikolleen. Tavallisten postien – niiden mainosten – lisäksi oli ihan paketti. Mikäs kumman lähetys se tämä oikein on, mietiskeli mies sisälle kävellessään. Kovin tarkasti punniskeli käsissään pakettia ja taisi hieman helistelläkin, että kuuluisiko sieltä mitään. Ei kuulunut.

Mystinen paketti asetettiin keittiön pöydälle ja rauhallisesti, kuin varoen Eevert ryhtyi pakettia aukaisemaan.

Paketissa ei ollut suuri lakritsi – niinkuin jossakin kylän lasten loruissa aina on, vaan ensiksi käteen osui sinappia ja ketsuppia. No, sepä hyvä, kun olikin edelliset jo päässeet loppumaan. Nyt on taas saunamakkaran kanssa höystettä.

Hyvien fyllien välistä hiljalleen paljastui jotakin hämmästyttävää. Kaksi kukkalaitetta. Onpa kauniita kukkia, ihmetteli Eevert. Hetken tuumaili ja vei kukat kappelin altarille. Kesäisen kaunista! Hetkeksi mies istahti prototyyppipenkkiinsä ja huokaillen katseli valmistuvaa kappeliaan. Niin sopivat kukat.

 

 

Kirkko on vielä katoton. Täytyy keksiä sopiva systeemi katorakenteille, että sen saa tarvittaessa myös auki tai pois kokonaan. Nyt on vielä vain taivas kattona. Itseasiassa minusta se vähintääkin näyttää jonkun sabotöörin jäljiltä olevalta kirkolta. Vanhoista kirkoistahan palaa katto ja muut sakenteet jäävät pystyyn.

 

 

Hieman eri valotusta. Tässä kaiketi kappelin lähinnä oikeanlaiset värit. Vähän niinkuin ilta- ja päivä valaistuksessa.

Kukat olivat hyvin pakattu, hyvä niin kun ovat hentoisia ja kauniita. Tarkasti purin, mutta muutama haiven vielä jäi. Hauskaa kun kuva paljastaa aina kaikkea paljon enemmän kuin silmä. Vaikka silmälasit päässä niitä putsailinkin.

 

 

Yllättävä ”paketti” oli Ainolta. Iso lämmin kiitos! Eevert enkä minä mitenkään osannut edes aavistaa moista yllätystä!

Täytyy vielä putsailla kukkia ja asetella sitten paikoilleen. Eipä voisi mikään paremmin sopia. Olette te kaikki ihania ja kannustavia ihmisiä!

Alttarin vieressä, molemmilla puolilla on tinaiset pienet (tai kappeliin isot) kynttilänjalat. Oikeassa elämässä varmaan ”piispankynttilä” laitettaisiin tuommoiseen jalkaan. Kynttilänjalat Siippa hankki Kansallismuseokäynnillä. Ja kaikkihan tietävät, miksi oli ihan pakko käydä museossa 😉

 

Ja ne sinapit ja ketsupit jäi kuvaamatta, kun Eevert kiikutti ne heti taloonsa.

_______________________

Kuka on mennyt laittamaan tiilet vinoon? 😀

Valokuvaaminen pitää varmaan lopettaa.

 

Kiitos Aino!