Kylpyhuoneen peili

Posted on Comments (6)

Eevert on ahkeroinut kylpyhuoneen parissa viikonlopun. Tilasta puuttuu yhtä ja toista. Suurin harmi on ollut kun peili on tyystin puuttunut pesualtaan yltä. Ja toki Eevert haluaa nähdä komean itsensä aamuisin hampaanpesun yhteydessä.

Sopivaa peiliä on katsastettu monesta paikasta. Yksi hyvä ehdokas jo olikin mutta sen pyöreä muoto ei tuntunut sopivalta juuri tähän tilaan. Talteen Eevert senkin peilin laittoin ja suunnittelee sen asentamista eteiseen. Viimein eteen sattui nelikulmainen perinteisempi malli. Siitä mies jo innostui ja ryhtyi hommiin tavanmukaisella tarmokkuudellaan.

Kylpyhuoneen pikkutavarat ovat lojuneet lattialla tai pakkilaatikoiden päällä. Nyt ne tärkeimmät saivat paikan pikkuiselta hyllyltä peilin alta. Hammasmuki, partavesi ja tekohampaat.

Kylpyhuoneen peili
Kylpyhuoneen peili

Peili on varsin tavanomainen vaikka kalusteisiin toki olisi sopinut  pröystäilevämpikin tyyli. Eevert arvostaa perusasioita, selkeitä linjoja ja ihan tavallista. Sellaisen keskellä on hyvä asua ja elää. Tilaa jää olla juuri sellainen kuin on kaikkine etuineen ja puutteineen. Mitä sitä enempää…


Kokonaisuutta
Kokonaisuutta

Hieman laajempaa kokonaiskuvaa tässä. Etualalla on vielä samankokoinen alue käytössä. Siihen syntyy Eevertin mukaan jonkinmoista kodinhoitotilaa. Pesukonetta tarvittaisiin, mutta siihenkin tehtävään Eevert mielellään valitsisi äidin vanhan pulsaattorikoneen… no täytyy Eevertin varmaan kiertää kirppareita moisen aarteen löytämiseksi. Valmistus lienee lopetettu jo vuosikymmeniä sitten.


Tekohampaat
Tekohampaat

Hammasproteesi on tärkeä apu silloin kun oma kalusto ei enää suoriudu tehtävästään. Hieno sana tuo hammasproteesi. Ennen ne olivat tekohampaat. Niitä ei enää kukaan käytä. Eevert muistaa lapsuudestaan kuinka suuressa suosiossa hampaiden laittaminen oli. Äidiltäänkin poistettin niin sairaat kuin terveetkin hampaat ja tehtiin kuvan mukainen yläleuan proteesi. Siellä se sitten hymyili yökaudet kylppärin hyllyllä pelottelemassa pieniä lapsia. Ja sitten vasta hirvittikin kun äiti kurillaan otti hampaat suustaan ja hampaattomalla suullaan irvisteli. Siihen aikaan oli oikein muotia hävittää omat hampaat. Nykyisellään onneksi pyritään säilyttämään omat hampaat niin pitkään kuin mahdollista.

Pitipä hampaisiin laittaa joskus oikein näkyvää hienouttakin. Eevertin  kasvatti-isälläkin oli kulmahampaasta tehty ihan oikea kultahammas. Sillä kelpaili hymyillä paremmissakin piireissä ja näyttää, että kyllä sitä tavallinenkin duunari aina muutaman kultahampaan saa vilautettua tarpeen mukaan keskustelukumppanille. Taidettiin sitä alkuun käydä ihan perhekunnittainkin ihmettelemässä ja miestä jututettiin vain jotta nähtäisiin, että oliko sillä oikeasti…

Vaan on niitä muitakin kuuluisia hymyjä luotu tekohampailla.


Washingtonin hymy
Washingtonin hymy

Gerorge Washington (Yhdysvaltain perustaja ja sen ensimmäinen presidentti 1700-luvun lopulta) menetti hampaansa hyvin nuorena ilmeisesti erilaisten sairauksien hoitoon liittyvien elohopeaa sisältäneiden lääkeaineiden johdannaisena.

Washingtonin hampaat olivat oikeita hampaita, usein eläinperäisiä jotka oli muokattu sopiviksi. Mielenkiintoiseksi hänen käyttämänsä purukaluston teki se että niihin oli viritetty pieni jousi joka piti hampaiston auki. On siinä ollut leukaperillä hommaa kun on pitänyt aktiivisesti pitää suuta kiinni, varsinkin kun oli niin tärkeässä hommassa ettei voinut vaan kulkea hölmönä suu auki 😉


Valmistusvaihetta
Valmistusvaihetta

Käytössäni olevat työvälineet ja materiaalit ovat kovin vaatimattomat. Niinpä joskus sitä ihan ihmettelee uskoaan kun ryhtyy Erikeeperillä tekemään liitoksia joilla ei ehkä ole mahdollisuuksia edes kestää. Pienen lasihyllyn leikkelin mattoveitsellä valokuvahehyksen ”lasista”, se sujui ihan hyvin. Tarttumispintaa oli peiliin melko vähän. Reunalistaksi leikkelin tuikkupurkista pienen nauhan jonka laitoin ympäri taakse saakka. Ja hyvin tiedän että tuikkupurkin materiaali ei ole kovin herkästi liimautuvaa. Silti käytin edelleen Erikeeperiä. Työn jatkuessa, jatkuessa, jatkuessa, jatkuessa ja työvaiheiden toistuessa yhä uudelleen olin vähitellen myös itse hyvin liimassa. Mieleenkään ei tullut vaihtaa työhön käytettäviä materiaaleja mihinkään tai edes suunnittelemaan toisenlaista menetelmää. Siitäkään huolimatta että selvästi tiedosti että hölmön hommaahan se tämäkin on. Vaan sainpas pysymään ja hyllykin on hyvin pysynyt paikoillaan tavararoidenkin kanssa.

Eikä mennyt kuin päivä. Kolmen osan yhteenliittämiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *