Voi, miten paljon kauniita lehmiä huokaisi Eevert päästyään Kaunertalin laakson ylärinteille.

Niihin pitää tutustua tarkemmin.

Pian olikin ensimmäinen utelias lehmä haistelemassa ja maistelemassa Eevertin kättä.

Komeat on laidunpaikat!

Kyllä kelpaa lehmien ihastella turisteja.

Vesi solisi kirkkaana ja raikkaana. Ties vaikka tulisi jäätiköltä saakka.

Kukat nauttivat auringon paisteesta.

Perhoset lekottelivat kukissa.

Pienimmätkin kukat kurottelivat aurinkoon.

Kauniita ovat, vaikka eivät ole koolla pilattuja, tuumi Eevert kontatessaan kukkien perässä milloin milläkin mättäällä.

Päivän maastoista löytyi niin lampia, pahaa rakkaa ja suota. Töppövillatkin heiluttelivat päitään tuulta vasten.

Liekö ne muinaiset roomalaiset käyneet tekemässä kivipiirroksia?

Helikopterikin ilmaantui tekemään huoltohommia. Polttopuita piti saada läheiselle tuvalle, minne ei tietä pitkin päässyt, vaikka oli lähellä.

Käyhän se näinkin 🙂

Tehtävä suoritettu ja kummastakin päästä miehet korjattu koneeseen.

Eevertkin päätti seurueineen palata laaksoon. Jossakin se on tuolla kaukana vuorten juurella.