Pariisissa Eevert teki samalla muitakin hankintoja lattiakaakeleiden lisäksi. Pariisin katuja kulkiessaan erään mattokaupan ikkunassa oli käsinkudottu matto, joka sykähdytti Eevertiä lämpimästi. Hymyillen hän jatkoi matkaansa muistoihinsa uppoutuen. Matto oli kirjailultaan samanlainen kuin hänen lapsuudenkodissaan oli ollut. Niin kotoinen ja lämpöinen olo maton katselemisesta tuli että Eevertin oli pakko palata kauppaan seuraavana päivänä. Myyjä otti hänet iloisena vastaan ja mielellään esitteli kaikkia kauniita mattoja kaukaisista maista. Eevertiä kiinosti kuitenkin ainoastaa matto joka oli ikkunassa. Sitä myyjä ei millään olisi myynyt koska sen poistaminen ikkunasta sekoittaisi koko somistuksen.

Eevert oli jo luovuttamassa, mutta silloin mattokauppias teki ehdotuksen. Somistus purettaisiin kuukauden päästä ja jos Eevert silloin olisi edelleen kiinnostunut matosta niin hän toimittaisi sen kyllä. Siitä Eevert ilahtui ja oitis rupesi tekemään sopimusta maton lähettämisestä. Niin paljon hän luotti mattokauppiaaseen että maksoikin sen heti. Mattokauppias lupasikin tulla myöhemmin katsomaan, kuinka matto sopii Eevertin kotiin.