Aamulla Eevert tuumasi, että tänään on hyvä merisää. Siispä aamiaisen jälkeen mies suuntasi seurueineen kohti satamaa. Matka taittui joutuisasti ilmastoidussa pikkubussissa. Maithai cruise toimi varsinaisena matkan organiseeraajana ja huolehti aluksen reitistä ja toimivuudesta. 

 Aurinkoinen päivä houkutteli kannelle tuoleihin tai kaiteelle katselemaan ohi lipuvia kauniita maisemia. Alkuun kuljettiin kapeaa sataman jokivartta jossa yökalastajat olivat palanneet saaliineen kylään ja huolsivat laivojaan tehdyn työn jäljilta.

 Laivat olivat värikkäitä ja useampikerroksisia pieniä kalatehtaita.

 Sekaan mahtui hyvin myös pieniä veneitä seikkailemaan satamajokea edestakaisin hauskoilla moottoreillaan.

 Pojilla on kova työ selvitellessään isoja verkkoja valmiiksi uutta reissua varten. Iloiset kalastajamiehet tervehtivät ystävällisesti ja iloisesti Eevertiä. Taisivat huomata että hengenheimolainen siellä katselee ja tutkiskelee itsekseen laivoja ja niiden ominaisuuksia.

 Jokisuun jäädessä taakse oli aika ihastella ja haistella ison meren tuulia. Siitä onkin aikaa kun on päässyt viimeksi purjehtimaan aavaakin aavemmalle merelle. Onnellinen mies katseli kohti taivaanrantaa mietteisiinsä uppoutuneena.

 Laivan kapteenin luotsasi ammattitaidolla alusta eteenpäin.

 Mittaristo oli parasta peittää kuumimmaksi ajaksi.

 Helteinen ja auringonpaisteinen meri antoi monta tunnelmaa matkalaisille. Horisontti oli täynnä erikokoisia laivoja ja aluksia.

 Kansituoleja oli paljon ja kolmessa kerroksessa. Varmuuden vuoksi ne oli pultattu kiinni paikoilleen. Ymmärrettävää sillä laajoilla merialueilla voi tuulla joskus hyvinkin kovasti. Eevert sitoi reppunsa kiinni tuoliin, sillä pieni keikaus veisi sen kätevästi laidan yli mereen. Mitään lattiatasossa olevia esteitä tai listoja ei ollut. Vain kaide josta ottaa tukea liikkuessaan.

 Laiva pysähtyi apinoiden asuttaman saaren tuntumaan. Pienemmällä veneellä siirryttiin rantaan. Laivan väellä oli mukana ruokaa pikkuapinoille ja retkeläiset saivat ruokkia niitä. Nämä olivat rauhallisempia ja levollisempia apinoita kuin aikaisemmin tapaamamme temppeliapinat.

 Pian oli monella olkapäällä ystävällinen kaveri kertomassa että kurkun palanen olisi tosi kiva juttu.

Jokunen kaveri olisi mieluusti lähtenyt mukaan. Ja olisi ollut viejiäkin, mutta saivat tällä kertaa jäädä saarelle jatkamaan elämäänsä. Läheisistä lomakylistä kävi vieraita pienemmillä veneillä. Lapset tuntuivat pelkäävän kovasti vapaana liikkuvia apinoita, eivätkä suostuneet tulemaan veneestä pois. Pakokauhu oli valmis kun ketterät veijarit olivat hetkessä täytttäneet myös veneen ja kiipeilleet kaikkialle minne vain pääsi. Toivottavasti lapset selviävät kokemuksestaan 🙂 Onhan villiapina aina eri juttu kuin korkeasaaren serkku lasihäkissään.

 Apinasaaren jälkeen seilattiin eteenpäin ja asettauduttiin maukkaalle buffetlounaalle. Se tarjoiltiin laivassa ja pieni seurue hyvin mahtui syömään samalle kannelle. Merenantimia ja thaimaalaisia makuja oli tarjolla.

 Lautaselle löytyi katkarapuja, kalaa ja kanaa sekä kurkkua ja riisiä pikkusipulien ja hyvin maustetun kalakastikkeen kera.

 Ruokailun päätyttyä seilattiin eteenpäin kalaisemmille apajille. Vuorossa oli merikalastusta ja mahdollisesti delfiinien leikkejä.

 Onget olivat ottajaansa vaille valmiina ja jokaiselle halukkaalle riitti vapa käteen.

 Syöttinä käytettiin katkarapuja. Kalaonni ei ollut erityisen suotuisa. Pari pientä kalaa saatiin nostettua ylös, mutta kalastuksessahan ei ole pääasia se kala vaan itse kalastaminen. Delfiiniparvikin pysytteli muilla vesillä.

 Kapteenikin innostui heittelemään vapaa ja antoi opastusta sen käytössä.

Päivä oli jo pikällä ja oli aika kääntää laivan kokka kohti kotisatamaa. 

 Vielä oli pari tuntia aikaa merituulille ennen paluuta. Kokopäivän retki paahtavalla merellä oli uuvuttava ja moni kannella tullessa lekotellut matkustaja oli siirtynyt varjoisemmalle alakannelle baarin tuntumaan. Eevertkin pistäytyi baarissa nauttimassa GinTonicin katse tiiviisti taivaanrannassa.

 Kalastajakylä valmistautui uuteen kalaretkeen. Moni alus purjehti vastaan ja vilkuttelivat mennessään. Osa oli vielä satamassa ja valmistelut kesken.

 Täällä nayttää ainakin olevan tarjoilut kunnossa 🙂

Pian saavuttiin omaan laituriin ja alus kiinnitettiin paikoilleen. Kahdeksan tuntia oli kulunut kuin siivillä. Mielessä vain yksi kysymys. Koska lähdetään uudelleen?

 Kiitollisena Eevert loi vielä katseen laivaan.

 Kaunis se oli.