Pitipä Eevertin suunnata seurueensa kanssa Turkuun ihan varta vasten Asuntomessuille. Niinpä hän pakkasi pesueensa eräänä helteisenä päivänä autoon ja lähti suurin odotuksin ajelemaan kohti kulttuurikaupunkia.

Asuntonäyttely odotteli historiaa tihkuvassa ympäristössä Brinkkalan Galleriassa, Vanhan Suurtorin laidalla. Näyttely löytyi helposti rakennuksen toisesta kerroksesta.

Matkalaiset uppotutuivat heti kynnyksen jälkeen näytelyyn niin että eivät juuri muuta nähneet eivätkä kuulleet.

Nöyräksi taisi mennä, sillä lähes polvilleen painautui tämä näyttelyä tutkaileva joukkio jokaisen työn edessä. Taitoa ja silmää on näissä töissä mielettömät määrät. Pieniä yksityiskohtia niin paljon että yhdellä katsomisella ei sitä kaikkea rikkautta voinut edes omaksua. Onneksi mukaan tarttui paljon kuvia, joiden avulla voi kiertää kohteita uudelleen.

Tosin heti alkuun tuli tunne, että tämä ei ole kerralla nähty tai katsottu. Mikäli tie vie Turkuun näyttelyn aikana toisenkin kerran, niin varmasti tulee poiketuksi uudelleen.

Hyvä oli poiketa, kiitos Eijalle ja muille näyttelyn opastajille jutteluhetkistä. Jokaisella talolla ja tekeleellä on tarinansa. Niistä kuulimme vain pienen osan. Kotiin palatessa täytyykin lukea messuopas uudemman kerran ja sulatella kaikkea kokemaansa.

Kulttuurimatkamme jatkui maittavalla päivällisellä ravintola Teinissä sekä kultturelissa näyttelyssä Turun tuomiokirkossa. Mielenkiintoinen poikkeamispaikka sekin ja aivan Nukekotinäyttelyn vieressä.

______________________________________

Vaan millainen oli Eevertin messumatka?

Retkikohteissaan Eevert mielellään pysähtyy hetkeksi torille. Torit ovat jo ammoisista ajoista olleet ihmisten kohtaamispaikkoja ja varsinaisia kulttuurin kehtoja. Hetken tavallista torielmää seurattuaan kulkija saa hyvän kuvan paikan elämästä. Niinpä Eevertkin suuntasi tiensä ensiksi torille. Ja sehän osoittautuikin oivalliseksi valinnaksi. Niin sirkeitä ja iloisia torimyyjiä siellä olikin, että Eevert melkein meinasi unohtua sinne kokonaan.

 

Toritunnelmista oli kuitenkin siirryttävä eteenpäin.

Vesi kiinnostaa Eevertiä aina, oli hän missä tahansa menossa. Vanhana merikarhuna myös erilaiset laivat ja lautat ovat ainaisena tutkimusaiheena. Siispä joenrantaan ja Föriä katsomaan. Föri on Aurajoen ylittävä, nopea kevyenliikenteen lautta. Se on toiminut 1900-luvun alusta saakka ja on edelleen voimissaan. Tosin konehommia on siinäkin tarvinnut aikaa myöten tehdä.

Vaikea on miehen päättää kummalla puolella jokea nyt sitten olisi parempi olla? Siispä jokunen reissu tuleekin tehtyä ennenkuin malttaa Förin jättää. Paljon on väkeä liikkeellä nytkin.

Matkustajissakin jos jonkin sortin matkalaista. Joku työmatkalla, toinen huvikseen. Yhtäkaikki – näyttävät viihtyvän matkallaan erinomaisesti.

Messupaikalla olikin sitten Eevertillä talo jos toinenkin katsottavana! Monta tuttua rouvaakin näytti olevan ovensa avannut vieraille. Lämmin kiitos rouville tästä jalosta eleestä. Eevert kaikkia kunnioittaen ja syvää ihastusta tuntien hellästi katseli ja kierteli näyttelyssä. Jo päältäpäin näki että mies hykertelee itsekseen ja kulkee kuin unessa. Nuo ihanat leidit lumoavissa taloissaan!

Vanhan Merimiehen Talolla Eevert vietti hetken turistentuolissaan istuskelevan merikarhun kanssa. On niin mukava löytää jutustelukaveri jonka kanssa puhutaan samaa kieltä ja ymmärretään äänen painostakin toisiamme. Niin paljon oli jaettavaa ja kuunneltavaa. Ja mikä olisi toistenkaan kuunnellessa. Moni nauttii siitä kun vanhemmat ukot jorinoivat keskenään asioista jotka ovat tapahtuneet kauan sitten ja olleet niin merkittäviä elämän kulussa.

Jorinoidessa tulee jano. Siispä aika piipahtaa virvokkeella. Cafe Lily onkin sopivasti auki. Siispä sinne miehen tie vie hetkeksi istuskelemaan terassille. Kaunista katseltavaa oli niin paikassa kuin kahvilan neidissäkin. Tämähän onkin mukava reissu kun naiskauneutta ja ystävällistä palvelua saa kohdata jokapaikassa 🙂

Vielä muutama silmäys majakoihin ja muihin miehelle läheisiin kohteisiin. Sitten mies onkin sen verran väsynyt että hetken istahtaminen on jälleen tarpeeseen.

Lepopaikkaa etsiessään Eevert törmää katukauppiaaseen. Olisi pitsiä tarjolla. Tällä kertaa hankinnat jäävät tekemättä mutta muutaman sanasen Eevert naisen kanssa sentään vaihtaa.

Olisiko tuolla hyvä hetki viettää ja lukaista vaikka päivän lehdet?

Siispä rohkeasti sisään ovesta!

Vai olko se tämä ovi? Nyt ei ihan vanha mies enää muista…

No ihan sama! Terassi on auki ja näyttää olevan iloisia ihmisiä koolla. Siispä sinne.

Ilta alkaa hämärtää ja olisi jo aika jättää Turku ja palata kotinurkille monta kokemusta rikkaampana. Tänne täytyy tulla uudestaan, on tämä vain niin mukava kesäkaupunki.

Jaa – veikata vielä tarvitsee. Olisikohan tässä kioskia jossain lähellä? Ystävälliset turkulaiset terassivieraat mielellään neuvovat miehelle läheisimmän veikkauspisteen. Siispä veikkaamaan.

Tähän päättyy tällä erää Eevertin retki Turkuun. Kiitos kaikille niille joiden töitä on ”lainattu” kertomuksen syntyyn.

 

_________________________________

Ja jos nyt on niin, että kesäsuunnitelmiin ei vielä ole kuulunut käynti Mini Turku – Nukkekoti Asuntomessuille, niin viimeistään nyt kannattaa miettiä olisiko se hyvä kohde.

Olikin oikein mukava synttäripäivä. Kiitos Eevertille, Siipalle ja Neidolle, jotka olivat mukana retkellä.

Näyttely on rakkaudella ja äärimäisellä taidolla laadittu. Erinomainen kohde niin lapsille kuin tämmöisille varttuneemmillekin tädeille.

Lisää tietoa TÄÄLTÄ