Sunnuntaipäivän iloksi lähdimme kohti tuttua Kaunertalin jäätikköä. Tieltä lähtee paljon polkuja eri suuntiin.

Kohteeksi siis pikku järvi Krummgampentalin huipulla. Tai ainakin sinne päin.

Polku nousi helppokulkuisena pienen puron vartta pitkin.

Määränpäätä ei vielä näkynyt ja keli oli oikein hyvä kävelyyn ja nousuun. Lähtöpaikka oli jossakin 2400 metrin yläpuolella ja odotettavissa olevaa nousua muutama 100 metriä taivasta kohti.

Taukoja oli pidettävä välillä. Juomaa on tälläkertaa matkassa riittävästi ja vähän evästäkin jos tarvitsee. Jonkin verran oli muita kulkijoita samalla polulla. Sormin laskettavissa kuitenkin.

Yhtäkkiä keulassa kulkeva Juha pysähtyi paikoilleen. Jälkijoukko ihmetteli että mikä nyt tuli? Kuulema murmeli. No ei näy missään, tuumi loppu porukka ja oli jo jatkamassa paikkaa. Kaveri luuli jotakin kiveä murmeliksi. Sitä se vähä happi saa aikaiseksi 😀

No, kyllähän se siellä oli ja kivenlohkareen välistä ja tarkkaili kulkijoita. Kovin oli arka. Vähän kun liikahti niin vetäytyi hiljaa takaisin koloonsa.

Villimurmelin näkemisessä on jotakin hohdokasta. Arkoja eläimiä, jotka kyllä seuraavat kulkijoita, vaikka he eivät niitä edes huomaisi. Pieni vihellys kuuluu silloin tällöin rinteellä. Murmelit ilmoittavat toisilleen kulkijoista.

Välillä puro äityi pieniksi vaahtoaviksi koskiksi. On siinä vedessä voimaa, tuumi Eevertkin ihaillessaan maisemia.

Vuoren takaa hiipi musta sadepilvi ja pientä ukkosen poikastakin oli ilmassa. Puuttomalla rinteellä ei ole kulkijan hyvä olla ukkosella. Alas oli lähdettävä reilun kahden tunnin nousun jälkeen.

Ei muuta kuin sadevarustusta päälle ja laskeutumaan nyt jo liukkaiksi äitynyttä kivistä polkua pitkin.

Lopulta laskeuduimme lähes lähtötasolle ja sadekin oli jo laantunut. Keli oli tuonut rinteille pieniä pilvihattaroita seikkailemaan.

Takana vuorella aurinko paistoi kauniisti. Osa rekikunnasta ehdotti paluuta rinteelle, mutta hän ei saanut kannatusta.

Siispä laskeuduimme hiljalleen alaspäin ja tutkailimme tienvierustan kohteita. Patojärvellä hetkeksi pysähdyimme ja ihastelimme näkymää alas kotilaaksoon.