Eevertillä on ollut rakennuspuuhien lisäksi ohjelmassa hieman kotimaan matkailua. Kevään tullen on aina ihan pakottava tarve päästä katsomaan kuinka kevät saapuu ja talvi väistyy. Tälläkertaa Eevertin tie vei Kotkaan.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Langinkosken keisarilinen kalamaja. Koski kohisi villisti ja vettä näytti olevan runsaanlaisesti. Kosken tuntumassa olevien sivuhaarojen sulaminenkin oli hyvässä vauhdissa. Kauniiden jääpuikkojen ja veden uurtamien jääkerrosten tutkimisessa kuluikin melkoinen tovi.

 

Majan läheisyydessä oli myös Eevertille kiintoisa pikkurakennus. Valamon munkkien keisarille rakennuttama pikkuinen kappeli. Sisälle ei päässyt, mutta ikkunoista oli hyvä kurkistella sisälle. Keisarin aikoihin munkit ylläpitivät pikkukappelia tarpeen mukaan. Hyvin hoidettu se oli edelleen vaikka melkoisen vanha rakennus onkin.

Koskelta reissu jatkui kaloja katselemaan Maretariumiin, missä Eevert keskittyikin enempi vedenalaiseen tutkimukseen kuin valokuvaamiseen. Erityisesti miestä kiinnosti Itäisen Suomenlahden kansallispuisto. Monia mielenkiintoisia saarikohteita eläimineen ja lintuineen. Ja niin kauniita. Kyllä kelpaakin suojella tällaisia alueita. Linkin takaa klikkaamalla saaria pääseen nauttimaan videoiden kautta kauniista saariluonnosta.

 

Merikeskus Wellamo olin Maretariumin jälkeen vuorossa. Hieno ja komea pytinki olikin! Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos sinnepäin matka vie.

 

 

Eevertin iloksi Wellamossa oli joukko innokkaita ja kaikinpuolin ammattitaitoisia oppaita. Oppaat eivät olleet vielä kovin vanhoja, ehkä siinä kymmenen korvilla. Oppilas-oppailla oli kullakin oma pisteensä ja heiltä sai vanha merikarhukin oivaa opetusta niin laivojen rakenteesta kuin merenkulussa tarvittavissa apuvälineissäkin. Nuoret oppaat liittyivät erään luokan työskentelyyn ja isoin osa näyttelyvieraita olikin oppilaiden vanhempia ja läheisiä. Eevert sai nauttia tapahtumasta ja on syvästi kiitollinen kaikille opastajille. Hieno homma!

Retkeillessä tulee aina nälkä. Tälläkertaa Eevert pääsi nauttimaan erityisen maukkaasta kala-ateriasta Vanhassa Fiskarissa. Omassa pihassa savustettu lohi maistui vanhan merikarkun suussa oikein makoisalta.

 

 

Eevertin unelmissa on ollut saada sängyn taaksen vanha gobeliini. Vielä ei ole onnestanut, vaikka yrityksiä on ollut. Nyt Vanhan Fiskarin istuimet herättivät taas tuon toiveen eloon. Niinpä mies ahkerasti kuvaili mahdollisia malleja talteen. Kyllä näillä varmasti hankkeessa jo eteenpäin pääsee ja saa kudottua tai muuten valmistettua asianmukaisen seinävaatteen.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Se onkin sitten se seuraava juttu….