Eevert on kolunnut ullakolla jo useamman päivän. Mitä mahtaa mies etsiä niin kovalla tarmolla ja tohinalla? Pikkukoira Tenho on vain pyöritellyt päätään ja väistynyt välillä makoisille unille aurinkoon, joka pilkahtelee ullakon ikkunoista.

Viimein tuntuu mies rauhoittuvan. Tenho melkein pelästyy kun näkee isäntänsä. Saattaa pari murahdustakin päästä. Vaikea sanoa onko kyseessä ihastus vai pelästys.

Auringon valossa ja pimeässä tilassa kirkkaan oranssit liivit hätkähdyttävät. Ja minkä ihmeen reuhkan Eevert on pistänyt päähänsä? Sille voi jo vähän haukahtaakin.

Ulkona alkaakin sitten toinen tohina. Kerätään köyttä, kunnostetaan vanhaa ankkuria. Puhalletaan pilliin. Mitä kummaa tämä nyt taas on?

Selvästi jotakin valmisteluja tapahtuu siellä täällä taloa. Pääsenköhän mukaan – toivoo Tenho mielessään.

Ahaa, isäntä on ottanut esille matkalaukkunsa. Kyllä nyt jännittää.

Mitä tämä nyt on! Tenho ilmaisee vahvasti, että ei ole samoilla linjoilla Eevertin kanssa.