No niin, nytpä ei enää Eevertkään voinut pitkittää kotikoneiden huoltamista.

Sukulaistyttö tuli käymään ja halusi lainata ompelukonetta. Siispä kaivelemaan konetta esille ja tippapullo öljyä käden ulottuville. Pikkuisen kokeiltiin sieltä ja ihan vähän täältä ja summamutikassa öljyä hieman sinnetänne. Hyvä tuli, vai tuliko?

No ainakin kone sujuvasti ja kirskumatta tikkasi koepalaseen ommelta. Eevertin kone näyttääkin olevan poljettavaa mallia. Sillä on monet housut aikanaan paikattu ja sen avulla pienten poikien ja tyttöjen joululahjatkin syntyneet  yön hiljaisina hetkinä.

Vanha kone toimii edelleen hyvin, eikä sitä niin kovin kummallisia ihmeellisyyksiä tarvitakaan.

Sukulaistytön lähdettyä Eevertin talossa alkoi tapahtumaan. Kasa kankaita ja muita tarveskaluja ilmestyi koneen vierelle ja melkoinen surina ja tikkaus rupesikin kuulumaan.

Ensiksi Eevertin sänky sai patjan. Kankaaksi löytyi Lontoon reissulta, juuri tätä tarkoitusta varten valittua patjakangasta.

Jostain syystä sisälle olisi haluttu laittaa olkia, vaan sellaistapa ei nyt ollut tarjolla. Vaari taisi uniansa nähdä olkipatjalla jonka kangas aika lailla muistutti Eevertin löytämää kuosia. Eevert kokeili sänkyä.. oikein hyvältä tämä vaahtomuovipatjakin tuntui ja mukautuisi hyvin nukkujan mukaan.

Lakanat ja tyynyliina olivat seuraavaksi vuorossa. Näppärästi suorakaiteen muotoisia kankaita kone ompeli. Lakanakankaaksi valikoitui vanha nenäliina, jota ei ollut ikinä käytetty. Sievästi pakkauksessaan odotti tätä arvokasta tehtäväänsä varmaan vuosikymmeniä. Tyynyliinan pitsi on löytötavaraa ja irroitettu alkuperäisestä paikastaan josta oikeastaan oli jäljellä vain tilkku. Puhtaan valkoisina ne nyt hohtavat sängyssä.

Peitto muotoutui satiinilakanakankaan palasesta ja pitsit samaa löytötavaraa kuin tyynyssäkin. lakanakankaan palanen oli jäänyt tähteeksi kun vaihdoin uudet lakanat 1:1 kodin ikkunoihin. Olen aina ollut huono verhoissa ja varmaan isomman osan elmämääni olen vain vaihtanut lakanoita ikkunaan. 😉

Sängyn päälle vielä päiväpeitto, joka on Jaanalta saatu, muistojen kirja Annevelta ja tyynykankaat ja hieno hartiahuivi  Peikkoneidiltä. Matkalaukku MarEven nukkekodin lahjoja. Taulut ystäviltä. Tyynyistä uupuu vielä täytteet.

Tuntuu muuten siltä, että kovin pitkälle ei taida muisti riittää erilaisten pikkulahjoitusten suhteen. Ihania kaikki kuitenkin, vaikka joskus jäisi tekijät kertomattakin.

No niin, nyt on ainakin aloitettu tekstiilipuolikin. Saattaapi olla että ehkäpä neula ja lanka toimii pienissä asioissa paremmin kuin ompelukone konsanaan. 😉 Tästä on hyvä jatkaa.

Ps. Eevertin sängyn päässä on vanha arkku. Siellä on kaikki merimiesaikaiset muistot talletettuna. Siippa joitakin kuukausia sitten osallistui askarteluun ja teki arkun päällä olevat käsiraudat. En ole vielä tarinaa niistä keksinyt, mutta siellä ne ovat olleet ilmestymisestään saakka. Katsellaan ja kuunnellaan mitä yllätyksiä Eevertinkin elämästä vielä löytyy 😀