Aamu aukesi harmaana, mutta näytti valkenevan hiljalleen ja pilvet väistyivät eilisen jäljiltä. Autossa istumisen vastapainoksi oli hyvä suunnata metsään ja rinteille kävelemään.

Hieman evästä ja juomaa mukaan. Juoman suhteen on huomattavasti parantamisen varaa, sillä kovin usein jää ottamatta mukaan eikä matkan varrelta saa hankituksi. Nyt on jokaisella nestettä riittävästi mukana.

Autolla vähän alkuun Fendelsiin joka jo itsessään oli hiihtohissin väliasemalla 1350 metrissä. Jatkoon siitä tuolihissillä 1865 metriin Sattelklauseen.

Osaa hirvitti, sillä eihän jalat ylettyneet tuolihissin jalkatukiinkaan.

Näkymät kyllä korvasivat jännityksen. Puiden takaa näyttäytyi pieni ihmemaa.

Sattelklausella on taas varattuna tekemistä lapsille vaikka kuinka.

Löytyipä ihan kunnonkokoinen ötökkähotellikin. Eevert tutki sitä tarkkaan, sillä kotona oleva on vain 15x15cm ja tämä ainakin kymmenkertainen loistohotelli.

Alkuun pientä nousua ja sykkeen kohottamista suuntana Fendler Alm, joka opasteiden mukaan saavutettaisiin alle tunnissa. Korkeuskäyrillä nousua vain 100m ja maanteitse 2km. Ei pitäisi olla paha, tuumi Eevert ja lähti reippaasti matkaan. Totuus ilmaantui kuitenkin jo muutaman kymmenen metrin jälkeen. Puuskutusta kuului riittämiin jokaista askelta kohden. On se nousu aina rankkaa.

Tiellä oli useita penkkejä kulkijoille. Kauniisti veistetyt meditaatiotuolit kauniin maiseman ääressä kutsui hetkeksi ihastelemaan maisemia.

Alm tuli lähes odotetussa ajassa näkyviin. Alkuun piti hieman ihastella karjaa, joka oli laiduntamassa rinteillä. Vieno kellojen kalkatus kantautui pitkältä.

Näkymä vastakkaiselle rinteelle oli kaunis. Hetkeksi seurue istahti almin terassille juomaan virkistäviä juomia. Alppimaitoa ei kukaan tälläkerralla halunnut vaan tyydyttiin Almdudleriin ja olueen.

Lopulta matka alas kohti autoa alkoi. Laskeutumista almilta autolle oli korkeuskäyrillä n. 600m ja tietä pitkin 6km. Ihan sopiva päivämatka, reilu 10 km tuli yhteensä. Kun on yhtämittaista nousua niin se ottaa hengen päälle ja lasku taas ruumiin rasitukseksi. Tulimme alas mountain cart -reittiä.

Hurjapäät laskettelivat mäkiautoilla alas. Sitä vielä koitetaan joku päivä suunnitteli Eevert innoissaan. Kaikilla ajajilla tuntui olevan kovin hauskaa moottorittomalla kulkupelillään.

Tienvarsi oli täynnänsä mansikoita. Niin makeita, että ei muistakaan koska on sellaisia syönyt. Paitsi edellisellä reissulla 😀

Kaikki loppuu aikanaan ja puolipäiväretki tuli käveltyä. Onnellisena seurue siirtyi asunnolle nauttimaan virkistävästä suihkusta ja maittavasta ruuasta.