Jahas, mitenkäs tässä nyt näin kävi…

Joku aika sitten selaillessani blogeja aikani kuluksi, silmiini osui kiva ohje sytykeruusuista. Ajattelin ehdottomasti kokeilla sellaisten tekemistä, vaikka en tarkalleen tiennytkään mihin niitä käyttäisin. Munakennolaatikko meni sitten viikolla visusti talteen ja tänään oli aika ottaa se esille ja ryhtyä työhön.

Ruusuja tuumiessani ja työhön ryhtymistä suunnitellessani, ajatukseni karkailivat minne sattui.

Eevert kaipasi taloonsa kulhoja, savikulhoja, jollaisiin äiti tapasi laittaa viiliä. Joulukin tulossa ja sellaisia varmasti kaivattaisiin joulupöydässä. Ihan jo perinteenkin takia.

No niitäpä syntyikin kennosta vielä ennen ruusujen tekemistä. Ruusuihinhan ei varsinaisesti kennon kaikkia osia tarvita ollenkaan. Muutama savikippo siis ihan hyvin voitiin valmistaa ensin. Maalauksetkin näyttivät heti tutuilta. Niinhän niissä viilikupeissa olikin. Vain valkoisia raitoja yksi tai kaksi. Melko vapaastivedettyjä ja ties missä kotipajassa valmistettuja. Käden jäljen tulikin tulla esiin.

Siispä takaisin tutkailemaan niitä ruusuja…

Ennen ruusujen repimistä silmiin osui vielä pari aivan välttämätöntä keittiökapinetta. Kakkuvuokia ei koskaan ole liikaa! Siispä pari, ehkä kolme… vai olisiko sittenkin vielä useampi löytänyt tiensä tekijän käsiin. Piti kokeilla syntyisikö näin, vai ehkä jos kokeilisi tuota väriä. Tai josko Eevertillä olisi sittenkin ihan joulun väreissä omat kivat vuokat. Hmmm..

Vuokien jälkeen ehkä sitten niitä ruusuja…

No kas, kennostosta aivan selvästi huuteli vielä kasa Tapas-astioita. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka tulisi vieraita joille olisi kiva laittaa pikkupurtavia ja naposteltavia kauniisti pöydälle ja vielä yhtenäisiin astioihin. Siispä toimeen ja alkuperäisen ajatuksen työntämistä sivuun vielä kerran. Ja tämä saisi olla sitten se viimeinen, koska nytkin on jo aikaa käytetty tuhottoman kauan.

Jaa, mutta tarvitsiskohan Eevert myös pari kasaria keittiöönsä. Ihan vaan arkikäyttöön. Hienoja ja kiiltäväkylkisiä kuparisia kattiloita miehellä onkin. Vaan eihän niitä arvaa arkena käyttää, ihan juhla-aikoina vaan. Ja juuri tuollainen punainen sisältä emaloitu kasari on kyllä niin tutun näköinenkin, että ihan kuin mummon peruja olisi! Liekö ihan Sarpanevan mallistoa?

Siispä kasarit kyllä tulisivat hyvään tarpeeseen. Jos vielä hieman näpertelen niitä ja sitten ihan varmasti ryhdyn ruusupuuhiin.

No niin, lopultakaan ei ole häivähdystäkään yhdestäkään ruususta. Lähes kaikki munakennoaines päätyi astioihin ja ruusuihin jäi vain sitä silppua mitä tarvitaan kyllä niiden valmistamiseen. Siispä täytyy nauttia lisää munia ja ajatella asia uudemman kerran.

On ehkä varminta lopettaa askartelut tältä viikonlopulta ja tehdä jotakin muuta…

Eevert olikin kerkee mies, niinkuin yleensäkin. Meni ja teki itselleen melkoisen riisipuuroannoksen ja vielä ihan uuteen saviastiaan. Kyllä sitä kelpaa nyt maistella uusista kupeista illan mittaan.

Saa varmaan vieraatkin maistaa maukasta puuroa jos tupaan sattuvat tulemaan. Että tervetuloa vaan!

Päivän uurastuksen jälkeen on hyvä lämmittää sauna. Se onkin Eevertin mielipuuhia ja sauna lämpiää usein. Eevertin sauna on saanut myös muutamia ralleja lattialle. Ne ovatkin mukavia jalan alla. Vanha isoisänaikuinen kivilattia toki on hyvä sekin, mutta ajoittain vilpoinen.

Mikä on ollessa. Massu täynnä puuroa, lämpiävän saunan tuoksua ilmassa ja rauhaisa pyhäilta.

Ensi viikon Eevert saunoo varmasti joka päivä, sillä Kuortaneelle mies lähtee verestämään syksyn kuntoutuksen toista jaksoa. Kuinkahan vetreenä sieltä palanneekaan takaisin taloonsa.

♡

Munakennoastiat syntyivät Virike-kanan munien munakennosta, akryyliväreistä ja askartelulakasta. Puuro valmistui kuskuseista ja liimasta sekä maaleista. Yritin vielä päälle Fimon uunissa koketettavaa ”ainetta” (en taida tietää sille oikeaa nimeä?), mutta se muutti puuron keltaiseksi. Maalasin sitten uudelleen vaaleammaksi. Kauha puupalanen.

Saunan rallit kahvitikuista. Olin viikolla kurssilla ja tuli taas juotua kahvia. Ja kävi hupaisasti niinkin, että sain myös kurssikavereilta kahvitikkuja… jos vaikka minulla olisi niille käyttöä. Kiitos ♡