Tänään vietetään Pyhäinpäivää. Silloin sytytellään kynttilöitä ja muistellaan kuolleita rakkaita.

Eevert on ajatuksissaan palannut omien kuolleiden läheistensä luo. Hänellä on ollut tapana ottaa esille vanhoja valokuvakansioita, katsella niitä ja kerrata muistoja. Ikävä on monesti seuralaisena, mutta siitä huolimatta mies tuntee saavansa lohdutusta ja tuntee syvää kiitollisuutta edesmenneiden läheisten kautta.

Suru jättää meihin aina jälkensä, Eevert tuumii.

Ne jäljet ovat erilaisia, mutta jokaisessa ne silti ovat silti olemassa. Koettu ja eletty elämä muokkaa sellaiseksi kuin nyt on. Kuoleman kohdatessa kohtaa aina myös oman kuolevaisuutensa, miettii Eevert. Se kai siitä tekee vielä omalta osaltaa kipeän koettavan. Sitä voi tuntea itsensä rikkirevityksi, vähän niinkuin tämä vanha kuva tässä albumissa. Jotakin merkittävää on yhtäkkiä pois elämästä. Kestää aikansa ennenkuin se taas on jotakin kokonaisempaa.

Kristityille usko antaa toivoa, että tapaamme menettämämme rakkaat Jumalan luona. Kuoleman kohdatessa meille jää suru. Se voi ilmetä monin tavoin. Joskus se on mielentila, jonka voi tunnistaa. Usein se ilmaantuu muussa muodossa. Yleisenä huonona olona, kivun kokemuksian – ehkä tuskaisuutena tai kärttyisyytenä tai vaikkapa jatkuvana touhuamisena.

Surulla on monta muotoa. Kaikki muodot ovat oikeita.

Eevert huomasi aikanaan kuinka surun kohtaaminen sai hänet vetäytymään itseensä ja miettimään aina uudelleen elämän arvoja ja tärkeitä asioita. Pitkän elämän aikana surua on joutunut kohtaamaan monesti. Aina niistä on kuitenkin selvitty. Jos ei yksin niin hyvän kaverin kanssa yhdessä. Surussa on paljon jakamista. Silloin se on kevyempää kaikilla tavoilla. Eevertin mieleen nousee ihmisiä joiden kanssa on vaikeat ajat ylitetty. Kiitollisuuden tunne valtaa mielen.

Surua tuottaa läheisten kuoleman lisäksi myös se mitä voimme uutisista lukea tai kavereilta kuulla. Elämässä tapahtuu paljon asioita jotka tuovat kärsimystä ja kuolemaa toisiin perheisiin. Sellaiset tapahtumat vaikuttavat jokaiseen. Viimeaikojen uutisoinnit ovat huolettaneet Eevertiäkin. Niin paljon ikäviä uutisia ja ihmiskohtaloita. Murheelliseksi vetää, toteaa mies.

Menetys tuntuu suruna ihmisessa, vaikka emme tuntisi vainajaa tai väkivaltaan menehtynyttä ihmistä. Se kertoo empatiakyvystä, jonka avulla osaamme asettua toisen asemaan.

Eevert suuntaa tapansa mukaan Pyhäinpäivänä Kappelin kirkkotarhaan. Hän sytyttää omien läheistensä haudoille kynttilän. Hautausmaalla on varattuna paikka myös muualle haudattujen kynttilöille tai sellaista muistamista varten jota muuten kantaa kuormana.

Eevert päättää että tänä Pyhäinpäivänä sytyttää muistokynttilän rohkaisijaksi ja toivon antajaksi siinä surussa jota Sinä tänään itsessäsi kannat. Surulla on aikansa ja suru lähtee vain suremalla.

Kohtaa rohkeasti tunteesi ja anna itsesi vaikuttua siitä.

Täällä voit sytyttää oman kynttiläsi tänään: http://www.sytytäkynttilä.fi

 

Rauhaisaa ja levollista Pyhäinpäivää!