Kappelilta on jo jonkin aikaa kuulunut naulausta ja naputusta. Joulukiireiden jälkeen taitaa olla aika kunnostella paikkoja seuraavaa juhlakautta ajatellen .

Sakasti saa uutta muotoa tai paremminkin syntyy kokonaan uusi puuttuva osa Kappelin tuntumaan.

Suntio on raahannut jonkin vanhan varastosta löytämänsä kirjoituslipaston uusiokäyttöön. Saattaa mennä useampikin tovi ennenkuin se on hiottu ja uudelleen käsitelty komistus.

Kirkkotekstiilit saivat ripustustangon seinälle. Kappelilla harvemmin vierailee isonkirkon pappeja, mutta stolat kaikkine väreineen on odottamassa ja hyvässä järjestyksessä. Kirkkovuoden aikana kirkon väritys tekstiilien kautta kertoo meneillään olevien tekstien sanomaa.

Kolehtihaaville löytyi hyvä paikka lipaston nurkalta.

Lipaston kaapissa Suntio säilyttää ehtoollisvälineitä. Öylättirasia ja viinikarahvi ovat siellä pienten pikarien kanssa hyvässä järjestyksessä. Kirkkoviiniäkin on aina vähän olemassa jos vaikka joku kiirreellisempi ehtoollistarve kylällä syntyisi.

Isompaan karahviin lasketaan viini ja öylättirasiasta otetaan ehtoollisleivät omalle lautaselleen sitten alttarilla. Pienet pikarit ovat ehtoollisvieraita varten ja isommasta karahvista kaadetaan pikkutilkka viiniä jokaiselle.

Parhaillaan eletään Loppiaisen aikoja. Näyttää Suntio löytäneen seinälle ajankohtaan sopivan taulun.

Kappelissa ei ole alttarikaidetta niinkuin yleensä kirkoissa on, niinpä pikarit on sijoitettuna muiden tarvikkeiden kanssa alttaripöydälle.

Suntio on oikein tyytyväinen uuteen työtilaansa.

Tila löytyi Siipan Pebble-kellon laatikosta joka on ollut odottamassa käyttöä jo jonkin aikaa.

Karmaiseva lipasto on pahvista ja kohtalaisen rumasta leipälaatikosta yhdistetty. Tulipa sillekin käyttöä 🙂

Melko rouvia laatua. Ja maalaukset juuri sellaiset kuin pimeänä sadepäivänä huonossa valaistuksessa saadaan aikaiseksi. Vaan sopii hyvin tuohon muutenkin hyvin yksinkertaiseen ja vanhaan miljööseen.

Seinällä olevan taulun olen saanut kauan sitten, vaan en muuten ole merkinnyt keneltä. Hihkaiskoon Hep! ken tuntee omakseen, niin kirjataan asia ylös.

Stolat löytivät vanhasta kanttinauhanpätkästä. Löysin hieman kangasvärejä joilla aloitin. Punaisessa stolassa on glitteriä mukana. Glittervärin jälkeen vaihdoin normi akryyleihin ja loput maalasin niillä. Kirjonta hoitui tarroilla –  kuinkas muutenkaan. Tuli hieman uudempaa kirkkotekstiilikuvioita varastoissa olevista palasista.

_______________________________________

Alunperin ajatuksena oli tehdä Kappeliin ehtoollisvälineet, koska huomasin että Suntion kirkkokierroksella (yläpalkista pääsee sinne) ei puhuta sanaakaan ehtoollisesta joka kuitenkin on aika ydintä kirkollisessa ja hengellisessä elämässä. Pienestä öylätistä, jonka nipsuttelin nahkapaskan (mikä sen nimi on!!) pienimmillä reijillä syntyi kokonainen sakasti. On tämä minielämä sitten erikoista 😀