Eevert on siivonnut kaappejaan ahkerasti ja tehnyt monenlaisia löytöjä työnsä ohessa. Useaan otteeseen Eevert on ihastellut, että omistaako todellakin tämmöisenkin tavaran tai esineen. Kummasti sitä kaappien kätköihin piiloutuu tien minkälaista tavaraa ajan myötä. Ja sinne ne tuppaavat jäämäänkin jos ei päivittäistä käyttöä ole. Melkoisessa ihmemaassa Eevert on siis ollut.

Jotakin lämmintä läikähti Eevertin sydänalassa, kun vanha rakas peli osui käteen. Alkuun hän puhalteli pölyjä laatikon päältä, ja lopulta haki pienen pölyhuiskansa ja ryhtyi tarmokkaasti poistamaan harmaata pölykerrosta niin paketin päältä kuin sen sisältäkin. Pienenä pojanjullina Eevert oli saanut joululahjaksi uutuus pelin – Afrikan Tähti – se oli ollut toivelistalla heti kun Eevert oli siihen tutustunut naapurin poikien esitellessä kaupunkituliaisiaan.

 

Peli oli alkuun nimeltään Kadonnut Afrikan Tähti, mutta pian se lyheni tutumpaan muotoonsa. Varsinainen pelimies tai pelin tekijä sai sen tekemiseen innoituksensa Humphrey Bogartin seikkailuista tuossa tuntemattomassa maanosassa. Ei tainnut hänkään silloin arvata millainen menestys pelistä tulee.

Lautapelit ovat aina olleet Eevertin suosiossa. Niiden kanssa ei poikasenakaan eksynyt pahantekoon. Aina oli pelikööri koolla jossakin talossa ja niiden mukana seikkailut poukkoilivat paikasta toiseen. Afrikan Tähti oli yksi ehdottomista suosikeista. Sitä saattoi pelata vaikka pienemmälläkin ajalla. Pelilautana oleva Afrikankartta vei pienet pojat suinpäin seikkailukirjojen sivuille mitä huimimpiin tapahtumiin.

Muistaapa Eevert muutamankin pelin, joissa syntyi melkein verisiäkin riitoja, kun joku pelaajista jumittui pikkusaarelle ilman rahaa. Se rosvo kun saattoi väijyä juuri siellä! Olikin melkoisen jännittävää ryhtyä raottelemaan pieniä pyöreitä timantti tai rosvo merkkejä, suuren ja mahtavan Afrikan Tähti-timanttimerkin toivossa.

Kyllä nyt täytyy koota peliporukka vanhoista kavereista koolle hetimiten!

Eevert asetteleekin pelin valmiiksi pöydälle. Pelilauta, rahat, nopat, pelimerkit… kaikki ovat vielä hienosti tallella! Tästä tulee hauska päivä ja samalla voi muistella menneitä.

Pelin tiimellyksessä tulee tietenkin aina nälkä ja on kurja pelata jos suolet kurnivat. Siispä Eevert siirtyy keittiöön ja siellä alkaakin kilinä ja kalina. Kunnon evästa on ukkoporukalle saatava valmiiksi, niin peliin voi keskittyä rauhassa.

Perunat kuoriutuvat kätevästi ja sopivasti löytyy maukkaista, mureita lihapalasiakin kastiketta varten. Se on suomalaisen miehen perusruokaa, eikä mitään erityisiä muita hörsseleitä paljon tarvita.

 

Maukkaalta näyttää!

On Eevert sentään pilkkonut hieman lempihedelmäänsä (tai vihanneshedelmäksi sitä kai jossakin määritellään) vesimelonia lautaselle. Arbuusit ja muut melonit kulkivat hyvin matkassa aikanaan työhommissakin. Laivalla oli usein kova kaipuu tuoreisiin ja raikkaisiin makuihin. Sieltä kai Eevertin mieltymys meloneihinkin juontuu. Ei niitä juuri kotoa löytynyt siihen aikaan kun mies poikasena puuhasteli kotitalon nurkilla. Appelsiinikin oli silloin melkoinen kummajainen, kun joku sellaisen tuliaisen maailmalta toi. Tarkkaan se kuorittiin ja jokainen sai pienen siivun maistaakseen.

 

 

Melkoisen herkullisen näköisiä palasia onkin. Kypsää ja makeaa. Kyllä näillä eväillä saadaan pelattua vaikka monta tuntia. Eevert on oikein tyytyväinen järjestelyihinsä ja ryhtyykin soittelemaan itselleen pelikavereita kylään.

Pian onkin ukkokööri kasassa ja tyytyväisenä he palaavat mielissään menneeseen aikaan muistellen ja tunnustellen. Monet tärkeät tämän päivän kuulumisekin tulee samalla käsiteltyä. Toukokuinen lauantai kuluu kuin siivillä!

Iltapäiväkahville on vielä pelikaverit tuoneet kahvileipääkin. Maukkaita ja vasta leivottuja muffinsseja, ja niin koreita!

 

Hyvä on miesten olla ja nautiskella.

 

_____________________________________________________________________________

 

Maukkaat herkut ovat Jatan puodista.

Peli löytyi Alisa-Inkerin nukkekodin löytöinä.