Isänpäivän kunniaksi Siippakin innostui osallistumaan projektiin. Kaiveli kaappeja aikansa ja linnoittautui keittiön pöydän ääreen varustettuna kaikenlaisella tarveskalulla.

Löytyi suurennuslasia, maaleja, kaikenkarvaisia pensseleitä ja taitelijantarvikkeita. Mitä kummaa täällä oikein tapahtuu?!?

Nyt on löytynyt erillinen työvalaisinkin pöydälle. Mahtaa olla tarkkaa tehtävää tänään…

Välineistön asettelun jälkeen alkaa työskentely. Hiljaa ja arvokkaasti, pyhäaamun rauhaan sulautuen aamukahvin jälkeen. Mikä on ihmisen ollessa kun saa seurata keskittynyttä työskentelyä kaikessa herkkyydessään keittiön pöydän vastakkaiselta puolelta.

Suurennuslasilla varustetun telineen pienet pihdit ovat määrätietoisesti tarttuneet piskuiseen hahmoon ja siihen selvästi kohdistuu vielä pienemmän siveltimen tarkkoja vetoja. Väriä sekoitellaan ja tunnustellaan, välillä tarkistellaan onko sävy varmasti oikein. Hiljainen mies valitsee hennon sinisen sävyn hahmonsa vaatetukseksi. Työtä välillä käännetään ja katsellaan eri kulmista. Vaatteen laskokset varjostetaan huolellisesti ja piskuiset silmät saavat kirkkaan katseensa…

Hetken tuumattuaan Siippa siirtyy myös muihin pikkuhahmoihin ja asettelee maalauksen jälkeen nekin hellästi kuivumaan ja odottamaan työskentelyn jatkumista….

Ja jatkuihan se… ja sekaharjaksinen karva sai lisää töitä sijoittaessaan väriä vielä pienempään hahmoon.

☆

Minäkin sain osani pikkuisesta puuhasta. Tehtäväkseni jäi rakentaa asumus hahmoille. Mitähän siitä oikein valmistuukaan…

Rakennusmestarin oppia en ole juuri saanut, mutta eikähän tarvesaineista jotakin synny…

Jatkamme pyhäpäivän viettoa 🙂