Vanha ystävä Savonmaalta on muistanut Eevertiä paketilla. Paketista löytyi suola- ja pippurimylly! Sellaisia ei taloudessa vielä ollutkaan. Eevert suurella mielihyvällä heti marssi keittiöön ja ruuanlaittoon.

Vanhana merenkävijänä Eevert osaa arvostaa mausteita.  Jo ammoisina aikoina merenkulkijoiden mukana ovat erilaiset mausteetkin löytäneet tiensä uusiin maihin.

Eurooppaan pippuri tuli Aleksanteri Suuren aikoihin muutama sata vuota ennen Kristusta.

Alunperin sitä pidettiin lääkkeenä niin kuin muitakin yrttejä, mutta sen kauppa-arvo huomattiin kuitenkin pian ja Roomassa sille määrättiin tulli jo 176 jKr.

Pian pippuria käytettiin rahana, niinkuin aikoinaan suomessa oravannahkoja! Sitä varastoitiin rikkauden ja yleisen vaurauden merkiksi. Pippuria käytettiin lahjuksina sodassa ja sillä aivan yleisesti maksettiin myös vuokria maasta. Melkoinen marja se on ollutkin!

Tarinan mukaan mausteiden käyttö alkoi sattumalta kun luolamies kääri lihakimpaleen läheisestä pensaasta ottamiinsa lehtiin ja yllätyksekseen huomasi niiden parantavan lihan makua. Sama vaikutus oli myös joillakin pähkinöillä, siemenillä, marjoilla ja jopa puiden kuorillakin. Monet tämän päivän keksinnöt ovat vahinkoja. Eevertiä erityisesti kiinnostaisi kuinka paukkujyvät on keksitty ja mitä silloin oikein tapahtui?

Alunperin mausteita käytettiin pääasiassa peittämään ruoan epämiellyttävää tai pilaantunutta makua. Keskiajan lopulla niitä käytettiin myös ruoan säilöntään, ja niillä olikin merkittävää arvoa Euroopassa, sillä siihen saakka suolaaminen oli ollut ainoa laajaan käyttöön sopiva ruoan säilöntämenetelmä.

Mausteiden käytöllä oli myös eräänlaista statusarvoa, sillä mausteet olivat hyvin kalliita ja niitä pystyivät hankkimaan vain harvat. Kourallinen kardemummaa saattoi maksaa köyhän miehen vuosipalkan verran ja monia orjia saatettiin ostaa ja myydä muutamalla kourallisella pippureita. Voimakkaiden mausteiden käyttöä saatettiin pitää myös pöyhkeyden ja oman varallisuutensa osoittamisena. Eevert rakastaa chiliä ja vahvoja makuja, mutta ei pöyhkeilyä missään muodossa. Eikä taida mies olla erityisen varakaskaan.

Historiaa tutkiessaan Eevertin mieleen on jäänyt joitakin mielenkiintoisia ja nykykäsitysten mukaan hassujakin asioita. Vuoden 1200 tuntumassa monet pienet kylät laskivat kirjanpitonsa pippureissa tai että mausteet olivat niin arvokkaita, että satamatyöntekijöiden taskut ommeltiin kiinni ettei arvokasta materiaalia eksyisi vääriin paikkoihin.

Niin tai näin, Eevert maustaa ruokansa yrtein ja voimakkain pippurein ja nauttii elämästään.