Nostan vanhan leirijutun ylös.

 

Poikatyön veteraani ja Partaharjun perustaja opetusneuvos Pentti Tapio on kuollut tänään 26.5.2016 kunnioitettavassa 97 vuoden iässä.

Syvä osanotto kaikille läheisille ja muille Iso Parran vaikutuspiirissä olleille.

Facebookista löytyy mm. haastattelu 

________________________________________

Eevertin leirielämä jatkui vauhdikkaana loppuun saakka.

Uusia ystäviä löytyi suuret määrät kun ranteissa olevia helmiä vaihdeltiin toisten kylien leiriläisten kanssa. Saipa Eevert omaan helminauhaansa äijä-helmenkin. Kiiltävä ja kulmikas mutteri, joka annettiin vain erityisestä syystä mukaan nauhaan. Monille kylille syntyikin arvohelmiä eri ansioista, joita ei saanut edelleen vaihtaa. Vaihtopörssi kävi viimeisen päivän kuumana.

Eevert on reissuillaan pyrkinyt tapaamaan merkittäviä – tai ainakin itselleen merkittäviä – henkilöitä. Sykeleirin osana on aina veteraanileiri. Sellainen leiri jonne kokoontuu miehiä ja naisia jotka ovat syystä tai toisesta saaneet olla mukana Partaharjulla vuosien saatossa – työntekijänä tai leiriläisenä. Näiden veteraanien jorinoita Eevert mielellään kuuntelee.

Eräs merkkihenkilö on vuodesta toiseen mukana. Opetusneuvos Pentti Tapio eli Isoparta (92), jonka tekemän uraauurtavan poikatyön ansiosta koko leirikeskus saanut Partaharjulla vankan perustan.

Pentti Tapio vietti hetken turisten Eevertin kanssa ennenkuin sai veteraanileirin oikeutetusti ensimmäisen muistelupuheenvuoron.

Vuonna 1945 Poikien Keskus osti Salvos-järven rannalta neljä hehtaaria maata. Näille maille rakennettiin alkuun savusauna ja pari kämppää poikien leiritarpeisiin. Ajat olivat haasteellisia ja poikatyön merkitys nousi sodan jälkeen tärkeäksi. Myöhemmin maa-alueita ostettiin lisää ja nykyisellään leirialueet kiertävät koko järven ympäri (32 ha). Nykyinen Partaharjun toimintakeskus palvelee monin eri tavoin varhaisnuoria sekä nuoria. Alueella toimiva Partaharjun opisto kokoaa vuosittain opiskelijoita ja kurssilaisia. Onpa Eevertkin nuorna miehenä viihtynyt 70-luvun loppupuolella Vapaa-aikatoiminnan linjalla vuoden verran ja opiskeli ansiokkaasti erä- ja retkeilytaitoja tulevan elämänsä varalle. Veteraani siis hänkin ja sydän tiiviisti kiinni toimintakeskuksen maissa.

Leirin ajan sade- ja ukkosrintamat kiertelivät lähialueilla. Leiriä ne eivät uhkailleet ihmeemmin ja kaikki ohjelmat saatiin lämmössä ja auringossa hoidettua. Jännittäviä pilvimuodostelmia ihasteltiin aika-ajoin kun kylmät ja kuumat rintamat valmistelivat jossakin jyristelyitään.

Sateelta ei kokonaan säästytty kuitenkaan. Viimeisenä päivänä saatiin sadetta joka etupäässä virkisti helteisen leiriviikon päätteeksi. Taisikin sitten sataa koko viikon edestä. Sade ei kauaa kestänyt, mutta sitä tuli paljon. Kuiva maa ei ehtinyt imeä kastetta vaan vesi jäi monin paikoin seisomaan pitkiksikin ajoiksi hiekkapojaiselle maalle.

Eevertin leiriystävälle meinasi käydä köpelösti sateen kanssa, sillä pahaksi onneksi teltta oli aavistuksen kaltevalla pinnalla ja rankkasateen vaikutukset olivat tyrmäävät. Lohdukkeeksi Eevert toimitti ystävälleen kupposen kuumaa kahvia. Näin sitä voi leirikonkarillekin käydä. Ja kyllä meillä kaikilla oli niin hauskaa ja leiriystävän teltastakin taisi tulla  hetkellinen nähtävyys alueella.

Terveisiä vain leiriystävälle ja toivottavasti varusteet ovat jo hyvin ehtineet kuivaa sateen jäljiltä 😉

Viimeiselle iltanuotiolle kokoonnuttiin jälleen kaikki yhteen. Jokainen kylä omissa väreissään ja leirillä valmistetut rummut jokaisella kainalossaan. Rummutusta kuultiinkin monessa tahdilla. Huimin kokemus Eevertille taisi olla se, kun jokainen kylä oli opetellut ”oman sykkeensä” rummutuksen. Ta ta ta tamta ta taa… Mainion House Bandin johdattamana kylien omat sykkeet yhdistyivät leirilaulun ”Sykettä elämään” rytmiin.Ihan taisi vanhan miehen silmäkulmaan pikkuinen kyynelkin tirahtaa – ihan pelkästä liikutuksesta.

Leirin miinuspuolille tuli kirjattua valtaisa puute, joka leiriä kohtasi viimeisenä päivänä. Jäätelö oli loppunut kylien kioskeista! Hellepäivänä se oli kova juttu.

Kaikkien ihmetykseksi Jakke Jääkarhu tuli vahingossa paljastaneeksi miten jääkaapit ja pakastimet olivat päässeet tyhjentymään.

Tottahan toki jääkarhuilla on varmasti kuuma tämmöisenä heinäkuisena viikkona. Terkut vaan Jakelle ja toivottavasti hieman helle jo hellitää. Sitä kannattaa olla muuallakin tarkkana että ei esimerkiksi jääkarhuja sattuisi piilottelemaan itse kunkin jääkaapissa. Jakke oli oppinut lisää englannin kieltäkin  leirin aikana – Ou nou! = jäätelö on loppunut

Eevertin pesti Syke-leirin erikois-reportterina päättyy tällä erää tähän. Mukana on paljon uusia kokemuksia ja kasapäin kuvia.

Leirikeskus on hiljentynyt…. vesi vain liplattelee niin purossa kuin järvessäkin… on levollista ja rauhallista. Niinkuin oli koko leirin ajan vaikka näin suuri joukko oli koolla.

Kiitos kaikille osanottajille, toimijoille ja mahdollistajille niin koti- kuin ulkomaillakin.

________________________________________________________________________

Norjan tapahtumat  himmensivät loppujen leiripäivien iloa.

Sähköinen surunvalittelukirja löytyy TÄÄLTÄ. Klikkaa ja liitä omasi joukkoon.