Eevertin mieli on vienyt jo monta kertaa metsään. Syksyisin on kummallinen halu päästä haistelemaan metsän tuoksuja. Syksyllä ne ovat aivan toisenlaisia kuin kesämetsässä tai keväällä. Jokaisella vuodenajalla on oma ominaistuoksunsa myös luonnossa.

Aamulla Eevert pakkasi eväät reppuunsa ja otti matkaansa kameran sekä korin. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kerättävää metsästä löytyy.

Metsäretki suuntautui Salmen kartanon maille. Siellä on hyviä polkuja ja riittävästi koskematonta metsää ihasteltavaksi.

Sieniä tulikin vastaan monenlaisia. Olisikohan tämä syötävä, vai eikä se sittenkään ollut? Monen sienen kohdalla piti oikein pitää tuumaustunti.

 

Epävarmoissa tapauksissa Eevert päätti tallettaa sienet vain kuvina kameraansa. Aina voi ihastella värejä ja muotoja vaikka syötäväksi ei valmistaisikaan.

 

 

Kauniin punaisen sienen mies sentään tunnisti kärpässieneksi. Ihan tuo oli niinkuin aikanaan kansakoulun lukukirjassa piirrettynä. Mallikas pikkuyksilö.

Värejä Eevert ihasteli hieman joka suuntaa. Keltahaarakas hypähti hienosti esiin syksyiden metsän aluskasvillisuudesta.

 

 

Jotakin sentään tarttui miehen sienikoriinkin. Päivän mittaan se täyttyi mukavasti. Evästauolle päästyä se oli jo pullollaan monenlaista herkkua.

 

 

Pikkujärven rannalla oli oiva paikka pitää ruokataukoa. Johan sitä mies oli metsässä tarponut monta tuntia. Ei ihme että hieman jo hiukoi…

Kahvi oli valmista ja kuppinsa kanssa kiirehtiessään Eevert vahingossa potkaisi sienikorinkin nurin. Sinne menivät pitkin maita koko mahtava saalis.

 

 

Onneksi eivät ihan pahasti levinneet tai vaurioituneet. Nopsasti vain takaisin koriin ja evästelemään.

 

 

Kunnon retkieväät olikin matkassa. Reilua ruisleipää voilla päällystettynä (Jatan herkkuja) ja kahvia. Nuotiomakkaraa hieman lisäksi niin hyvin jaksoi taas jatkaa taivalta.

 

 

Puhdas ja hyvin voiva metsä, myhäili Eevert tarkastellessaan kasvustoja. Naavaa ja jäkäliä eri muodoissaan oli runsaasti puiden ja kivien pinnoilla. Oikein hyvältä näyttää….

 

 

Vielä oli pikku hyönteisilläkin kiire kerätä viimeiset medet talteen. Kuuleman mukaan yhdellä täydellä massulla kimalainen lentää 40 min. Toivottavasti eivät kovin kauas pesästä lähde medenkeruu matkalle, että jotakin riittää pesänkin tarpeisiin.

Sellainen retkipäivä tänään.