Eevertin joulunvietto on kallistunut jo hyvinkin joulun jälkipuolelle. Pyhät on nukuttanut hyvin ja pitkään. On muutamat päiväunetkin nautittu sinä aikana.

Joskus on hyvä antaa vain ajan kulua ja ajatusten soljua omaa tahtiaan. Saunoen lepuutettu lihaksia ja mieltä, hyvällä ruualla makusteltu, luonnosta ja jouluun sopivasta äidin rakkaudesta nautittu. Mitenkähän se menikään näin Tapanina…

Täälläpä mielenkiintoinen koppi. Jos tänne vähäksi aikaa kiipeäsisi ja tarkastelisi elämää.

 

 

Sinne siis ja elämää katselemaan. Pitkään saa mies kopissaan hiljaa istua ennenkuin jotakin osuu kameran linssiin.

 

 

Ja paikalle hiipi myös paikallinen tonttu tarkistamaan metsäneläinten joulun sujumista.

 

 

Odotettavissa olisi siis peuroja ja jäniksiä. Niinpä mies jäi koppiinsa. Tunniksi, toiseksi ja varmaan kolmanneksikin. Tinttiä kummempaa ei kuitenkaan linssiin osunut.

Niinpä hän päätti lähteä varmemmille apajille.

Läheisellä laitumella oli ylämaan karjaa leppeässä talvisäässä.

 

 

Huomatessaan kulkijoita ne saapuivat juosten tervehtimään.

 

 

Ystävälliset ja seuralliset eläimet viihtyivät miehen seurassa. Iso kameran linssi oli varsin kiinnostava.

 

 

Nautalauman ehdoton johtaja oli iso ja huomattavan lempeä Sonni. Se kävi esittelemässä komeaa rinkulaansa miehen kameralle. Hienosti se kiiltelikin kun oli ensin huolellisesti kiillotettu.

Laumassa oli mukana muutama vasikka. Isot eläimet söivät karusellista heinää, mutta pienet vielä olivat riippuvaisia äidin maidosta.

 

 

Pian oli vasikan karvainen turpa maitovaahdossa. Herkkää ja kaunista vaikka satoi vettä.

 

 

Metsätontutkin innostuivat tallentamaan laitumen tapahtumia.

Lopulta Mahtisonni töräytti komennon jolla kaikki karja lähti kohti ruokinta karusellia. Turistien huvitustuokio oli ohi kerta komennuksesta.

 

 

Mies vetäytyi takaisin koppiin odottelemaan villimpiä (miten tämä taipuu???) kohteita.

Eläinystävällemme oikein passeli Tapaninkohde Lopella.