Taannoiset Tallinnan tuliaiset pääsivät hyvin käyttöön kun taloon ryhdyttiin suunnittelemaan kynttilänjalkoja. Korunosista ja helmistä valmistui useampikin sarja eri tilanteisiin sopivia jalkoja. Muutamaa helmeä ja muuta pientä osaa tumpuloitiinkin sitten päivän verran, että saatiin kasaan. Uskomattoman paljon sitä saa hukutettua aikaa näpertelyyn ja muutaman helmen pujotteluun. Vaan nyt on Eevert tyytyväinen kun on kunnon jalat niin takan päälle kuin ruokapöydällekin.

Kynttilät olen taiteillut jo aikaisemmin syntymäpäiväkunttilöistä. Donitsit ovat ”jotakin” mitä myytiin pusseittain Karnaluksissa. Nappeja ne eivät vissin kuitenkaan oleole, helmiä ehkä paremmin…

Kynttilöistä ja tunnelmasta Eevert pitää. Mikä on sen mukavampaa ja rauhoittavampaa kuin sytytellä kynttilöitä syyspimeään iltaan. Ja katsella takan loimotusta samalla.

❂

❂

Mistä lie Eevertin mieleen palautunut kaunis runo:

❂

Sytytän sinulle kynttilän,

keskelle hämäryyttä,

sytytän kynttilän loistamaan

iloa, ystävyyttä

❂

Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.

❂

Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?

❂

Ja mikä olisikaan parempaa kuin hyvässä seurassa nautitut donitsit vaikkapa teen kanssa. Donitsit ovat herkkua joiden pariin Eevert on palannut merilläkin. Eipä ollut sellaista satamaa missä hän ei olisi käynyt etsiskelemässä paikallisia versioita vastaavasta leivonnaisesta.

Vaan eipä ole äidin aikanaan valmistamat munkit löytäneet voittajaansa vaikka paljon on elämän aikana maisteltu herkullisia pikkurinkuloita.

❂