[wpsr_socialbts]

Eevert tutkii tarkasti kalenteria ja huomaa että huominen sunnuntai onkin jo Palmusunnuntai.

Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko. Hiljainen viikko on pääsiäistä edeltävä viikko. Joskus sitä kutsutaan myös nimellä piinaviikko. Ainakin isomummu käytti enempikin nimitystä piinaviikko ja kävi ahkerasti kylän kirkossa kuuntelemassa ahtisaarnoja joka päivä.  Ahtisaarnat keskittyvät Kristuksen kärsimyshistoriaan.

 

 

Jokaisella hiljaisen viikon päivällä on oma nimityksensä, jotka varsinkin pikku-Eevertiä huvittivat lapsena. Vieläköhän ne osaisi ulkoa?

Palmusunnuntai eli virposunnuntai – sehän on jo huomenna! Malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja pääsiäinen eli sukkasunnuntai.

Virpojia liikkuu Palmusunnuntaina ja niihin Eevert aina mielellään varautuu. Virpojat siunaavat kaikella hyvällä tulevan vuoden ajaksi jos heitä hyvänä pitää. Aina on Eevertillä jokunen suklaamuna varastossa kylällä kulkevia virpojaporukoita varten.

 

 

Virpojilla on mukanaan koristeltuja pajunoksia. Ne kuvaavat oikeastaan palmunoksia joilla Raamatun kertomuksen mukaan tervehdittiin Jerusalemiin ratsastavaa Kristusta. Täälläpäin ei niitä palmuja juuri ole, hymähtelee Eevert ja katselee jokivarre päin, josko sieltä kävisi itsekin pari oksaa noutamassa pääsiäisiloksi.

 

Virpojien palkat täytyy laittaa piiloon siltä varalta että isäntä itse popsisi vahingossa lapsille tarkoitetut makejaiset. Pian on pöydällä iso kana jonka kätköihin saa munan jos toisenkin piiloon. Kana se sitten munii pikkuystäville kunhan aika koittaa.

 

 

Tenho-koira alkuun villisti haukahtelee pesällään kököttävälle kanaselle, mutta rauhoittuu pian kun huomaa että ei siitä taida saada leikkikaveria. Sensijaan kananen kyllä tuoksuu hyvältä. Niinpä pikkukoira kiertelee pöytää pitkän aikaa ja koettaa päästä tuoksuista selvyyteen.

Aikansa Tenhoa tarkkailtuaan Eevert kourii taskunsa pohjaa. Ja löytyyhän sieltä Tenholle pikku makupala. Ei taida tenho ihmissuklaasta niin välittääkään.