Vuoden alkua
Eevert on tänään koonnut viimeisiä joulutavaroitaan talosta ja asetellut ne tarkasti taas paikoilleen odottamaan seuraavaa juhla-aikaa. Lämmöllä ja rakkaudella mies muistelee vaiheikkaista syksyä ja hymyilee itsekseen tyytyväisenä.

Ja mitähän sitä sitten tekisi – höpisee mies hiljaisessa talossaan ja siirtyy salin seinustalle tarkastelemaan saamaansa seinäkalenteria. Tämä se on hyvä ajannäyttäjä, ihastelee mies ja tutkii kaunista kuvaa joka somistaa tammikuun päiviä.

Sukulaistyttö on tehnyt kalenterin kuvittamalla se kahden karvaisen ystävänsä puuhailuista aina vuoden aikaan sopivasti. Tammikuun kuvassa ollaa lumilla. Aurinkokin jo hieman pilkistelee ja luo kuvaan odotettua valoa!

Hauskaa tuntuu kaveruksilla olevan ja kova kiista kapulasta. Eevert naurahtelee itsekseen sen verran että oma pikkukoira Tenhokin tulee vierelle katsomaan pää kallellaan isäntäänsä. Mitähän se vanha hassu on taas keksinyt?
Kuulehan Tenho, tänään se on hyvä päivä ryhtyä muistelemaan. Jotakin on jo pidemmän aikaa koittanut putkahtaa mieleen, mutta hieman on antanut odotuttaa… Saunatontusta se jotenkin lähti… Mitäpä jos ryhdytään porukalla muistelemaan? Tenho haukahtaa kuin hyväksyäkseen miehen jorinoinnin ja saa rapsutuksen palkakseen.
Kunnon muisteloihin tarvitaan aina evästä! Tälläkertaa eväspaketin on laittanut Eevertille joukko viehättäviä Rouvia. Onkin oikein kunnon hampurilainen. Tuon kun saa syötyä niin saattaa sen verran ramasta, että kunnon unista ja muistikuvista varmasti löytyy se tulollaan oleva muistokin.

Saattaa siihen muistoon liittyä myös jotakin punaista ja raitavaa… jokin häivähdys tutusta kuosista… Aivan on kielenpäällä… älähän Tenho hätäile!
Muistoa helpottamaan Eevert ottaa esille saamiaan kankaita ja hypistelee niitä herkillä sormillaan. Tämä on kuin isomummun pöytäliinaa ja tämä kuin pellavainen laudeliina vanhassa savusaunassa… savusanassa… savusaunassa… Siinä se Tenho oli! Se muisto! Nyt lähdetään homiin. Käytpä hakemassa talutin niin lähdetään pihalle!

Mahtavan kankaisen yllätyksen on lähettänyt Eija. Lämmin kiitos jälleen. Muistojen taloon löytää nämä tiensä ennenpitkää.