Huhtikuun pienet suuret hetket ovat tämän vuotisen kuukausisarjan neljäs osa. Kirjoitan muistiin huomatakseni ne pienet hetket, jotka helposti jäävät varjoon, mutta joilla on usein yllättävän suuri merkitys. Päiväkirjaa en varsinaisesti osaa pitää, mutta näin jotakin jää aina taltioituna muistin lisäksi myös muualle.
Ja tässä taas ollaan: Ihmetellään mitä huhtikuu herätti tai vahvisti, missä olin itselleni hyvä ja lempeä sekä mikä oli riittävää.
Tervetuloa mukaan kuukauden pieniin suuriin hetkiin.
Kuukauden tunnelma
Päällimmäisenä tunnelmana oli ehdottomasti vapaus.
Sellainen vapauden tunne, jossa saa hetken levähtää ja asennoitua uudenlaiseen elämäntilanteeseen. Todellisuus siitä, että maanantaina ei mennä töihin konkretisoituu.
Toinen nostettava tunnelma on ehdottomasti se, että lähdin reissuun ihan vaan koska voin. Silloin kun jäin oikeasti eläkkeelle tein heti siirtymäreissun Rovaniemelle. Päätin toteuttaa vastaavan reissun tälläkin kertaa 🙂
Jos huhtikuu olisi väri niin se olisi ehdottomasti orastava vihreä. Pariviikkoa seurasin erään silmun avautumista päivittäin. Huhtikuu ei ole täydellinen kevätkuukausi ja ehkä juuri siksi siinä on jotakin lohdullista, odottavaa ja kiehtovaa.
Pienet suuret hetket
- Sauna sateisen päivän jälkeen
- Kasvualustan tuoksu ja ensimmäiset parvekekylvöt
- Kiireetön kohtaaminen rakkaiden työkavereiden kanssa
- Tyttären Paju-koiran lämpö ja huolenpito
- Yhteinen pääsiäisateria perheen kanssa
- Se hetki, kun huomaa valon jatkuvan pidempään illalla
Mikä opetti tai muistutti
Huhtikuu ravisteli ihan kunnolla. Olen aina ollut terve. Erityisemmin en ole sairastellut flunssia tai influensseja tai muitakaan kiertolaisia. Koronan sain kerran ja se kesti kolme tuntia. Huhtikuun lopussa sain keuhkotuntemuksia, jotka hiljaksiin kehittyivät ihan kamalaksi ”kevyeksi” kevätflunssaksi. Kolme vuorokautta vain nukuin. Poistuin sängystä vain pakosta.
Ja koska olen ollut läpi elämäni käytännössä terve niin voitte uskoa että en osannut ollenkaan suhtautua avuttomuuteeni. Kaikki jäi kerralla kesken. Siivousurakkakin, ei vaan jaksanut, ei kyennyt. Tilanne koetteli itseäni aivan huolella 😀
Ja tosiaan opetti sen että ehkä ei kannata tuudittautua siihen, että olisi immuuni kaikille viruksille, vaikka ne eivät olekaan iskeneet kimppuun. Edellisen kerran olen näin kipeänä ollut vuosituhannen vaihteessa. Se oli silloinen influenssa. Tämän kohdalla testi ei sitä ilmaissut.
Kuun loppupuolella alkoi täyslevon aika ja se jatkuu vielä tätä kirjoittaessa.
Missä olin itselleni riittävä
Tätä jouduin miettimään, nyt kun katson kuukautta taaksepäin. Päällimmäisenä on se riittämättömyys itselleni, kun ei vaan jaksanut.
Ehkä suurin oivallus tilanteessa onkin se, että annoin itselleni luvan levätä niin paljon kuin on tarpeen. Velvollisuuksia ei ollut oikeasti olemassa. Armollisuus itseä kohtaan on hyvä ja tärkeä taito tai ymmärrys.
Huhtikuun pienet suuret hetket kuvina
Paju-koira varmistamassa riittävää lepoa
Mistä syntyy kiitollisuus
Huhtikuu pakotti pysähtymään tavalla, jota en itse olisi ehkä valinnut.
Kun iso osa kuukaudesta kului sairastaessa, pienetkin hyvät hetket alkoivat tuntua tavallista merkityksellisemmiltä.
- Hiljainen koti
- Makuuhuoneen suljettava ovi.
- Valmiit ruoka-annokset pakastimessa.
- Somepaasto, joka syntyi ihan itsestään 🙂
- Tunne siitä, että kaiken keskellä hyvääkin on edelleen olemassa.
Mitä vien mukanani seuraavaan kuukauteen
Ehdottomasti eteenpäin kuljetettavia asioita on levollisuus ja rauha oman elämän keskellä. Suorittaminen saa jäädä vähemmälle myös kodin asioissa. Kyllä sitä ehtii, kun on koko elämä aikaa. Mitä siitä, vaikka kaappi on sekaisin tai lattialistan päällä pölyä. Kesä kun lähenee niin niitäkään ei enää niin selkeästi huomaa.
Aikaisemmin kirjoitettua
Tammikuun pienet suuret hetket
Helmikuun pienet suuret hetket
Maaliskuun pienet suuret hetket
Nyt on sinun vuorosi
Mikä pieni hetki jäi sinun huhtikuustasi mieleen? Huomasitko jotain sellaista, joka toi arkeen vähän enemmän valoa? Oletko säästynyt kevätflunssalta?
10 Responses
Flunssassa oleminen on kyllä kurjaa, mutta joskus pakollinen pysähtyminen tekee hyvääkin, sekä fyysisesti että henkisesti. Ja pieni somepaasto tekee varmasti hyvää kenelle tahansa nykyisessä jatkuvassa informaatiotulvassa 😊.
Toivottavasti olet nyt jo täysin terve ja pääset nauttimaan vapaudestasi sekä arjesta taas täydellä energialla.
Kiitos, vähitellen alkaa henki kulkemaan. Kuukausi meni tässä taudissa. Oli kärsivällisyys koetuksella. Samaa kaavaa on monella ollut taudin kanssa.
Somepaasto teki oikeesti tosi hyvää. Vähän pakosta se syntyi, mutta sai huomata että irtaantuminen tekee ylipäätään hyvää välillä.
Ompa hauska idea tämä. Ja pakko sanoa että listaus sadepäivän saunasta ja ekoista istutustuoksuista jäi mieleen.
Kiitos 🙂 On välillä hyvä pysähtyä ja ihmetellä mitä on oikein tapahtunut.
Istutukset voivat hyvin ja saa nauttia kasvien kasvamisesta. Kevät on voimakkaimillaan tässä kohtaa.
Hyvä, että voit jo paremmin. Terveyttä osaa kyllä arvostaa ihan eri tavalla sen jälkeen, kun on joutunut sängyn pohjalle.
Huhtikuussa jäi mieleen poikkeuksellisen lämpimät säät. Ihania ilmoja ulkoiluun 🙂
Niistä ihanista alkukuun päivistä nautin suunnattomasti. Harmitti loppukuun, kun juuri se minusta ihanin aika vihertymisessä jäi kokematta läheltä. Ikkunan takaa näkee, mutta kokee erilailla kuin siinä vieressä 🙂
Aina ei tarvitse jaksaa, joskus on hyvä pysähtyä ja kerätä voimia. Huhtikuu on ihan parasta aikaa siihen. Ainakin minulla. Huhtikuussa olen itsekkin todella väsynyt, mutta toukokuussa saan hienosti voimat takaisin ja nautin taas kaikesta mitä ympärillä tapahtuu tai on tapahtumatta. Tsemppiä kesäkuulle 🙂
Tarpeet ja kuvitteelisetkin vaateet jäivät kyllä tehokkaasti taka-alalle 😀
Yksi nautittavimmista kuukausista on aina ollut huhtikuu. Se voima, se vihreyden räjätäminen se vimma ja into. Ihan yksi huippukuukausista vuodessa.
Pienempiä juttuja on hyvä pysähtyä miettimään, kiitos siis muistutuksesta. Huhtikuussa oli jotain flunssaa ilmassa meilläkin, ei ihan noin pahana ilmennyt. Väsyneeksi veti ja sitä kyllä ihmeesti arvostaa tavallista arkea ja rutiineja kun sairastumisista selviää.
Tuo arvostus nousi kyllä tuoreena pintaan. Olen huono sairastaja, koska en ole ollut sairaana aikuisiällä juurikaan. Eli ihan shokkihoitoa 🙂 Nyt se kaikki on jo takanapäin. Kuukausi siinä meni.
Kesää kohti mennään, nautitaan siitä sitten moninverroin.