Tänään haluan jakaa kanssasi arjen pieniä yllätyksiä. On yksi asia, johon olen työmatkallani alkanut kiinnittää huomiota erään talon seinustalla. Tervehdin sitä ystävällisesti ohi kulkiessani. Se tuo minulle iloa, vaikka tiedänkin että se ei sitä kaikille tuo, koska perustuu enempi siihen, että joku on sotkenut paikkoja kaikesta luovuudestaan huolimatta.

Talon vartija

Talon vierustalla on jokin ilmastointiin tai muuhun talotekniseen asiaan liittyvä palkki tai putki. Siihen joku on piirtänyt nenän ja suun. En tiedä kuka sen teki, enkä miksi. Mutta tiedän, että se on saanut minut hymyilemään monta kertaa ohi kulkiessani. Siinä se seisoo vartiossa ryhdikkäänä ja tarkkana.

En tiedä tarkalleen koska se on siihen ilmestynyt, mutta sen tiedän, että ennen tuota inhimillistämistä en ole siihen kiinnittänyt huomiota. Vasta tuo kokonaisuus on herättänyt minut huomaamaan sen ja ohjannut tervehtimään töröttäjää.

Odottamaton yllätys

Jotain hyvin lohdullista on siinä, kun arkeen ilmestyy odottamaton pieni olento – vaikka sitten putkesta muokattu. Se ei pyri olemaan taidetta eikä tee vaikutusta koollaan. Se vain on siinä: vähän hupsu, vähän irrallinen, ja juuri siksi niin ihana. Tässä taiteellisessa kokonaisuudessa ei ole Banskyn otetta tai tyyliä, silti se pysäyttää ja kiinnittää ohikulkijan huomion.

Huomaan, että aina sitä ohittaessani mielessäni käy sama ajatus:
Maailma on täynnä pieniä asioita, joita joku on tehnyt vain hyvän mielen vuoksi – ehkä omakseen, ehkä muiden. Ja ne kantavat enemmän kuin uskommekaan. Töhrynäkin.

Arjen pieniä yllätyksiä löytyy varmasti jokaisen päivästä. Annatko niiden yllättää sinut, vai porhallatko sujuvasti ohitse tuhisemalla mennessäsi?

Tarkkailen ympäristöäni

Viime aikoina olen huomannut, että tämän pienen havainnon ansiosta katson ympäristöäni hieman tarkemmin. Yhtäkkiä maailmassa näkyy muitakin arjen kummallisia yksityiskohtia:

• Puun oksa, joka näyttää tervehdykseltä
• Kivi, joka muistuttaa pientä istuvaa hahmoa
• Katulampun varjo, joka kulkee eri tahtia kuin minä
• Peruna, joka viestii sydämen muodollaan rakkaudesta

Ihan kuin mieli haluaisi leikkiä, jos sille antaa luvan.

(Aina ei ole tussia mukana, eikä tarvitsekaan. En kannata ollenkaan töhrimistä tai tihutöitä luovuudenkaan tuotoksina. Aina ne joutuu joku siivoamaan tai korjaamaan. Se olkoon oma juttunsa, johon en tänään halua keskittyä.)

Useimmiten riittää, että katsoo ympärillään olevia asioita hetken hieman vinosti – ja yhtäkkiä ne alkavat kertoa omia pieniä tarinoitaan. Ne ovat näkymätöntä iloa, joka syntyy siitä, että mieli tarttuu johonkin pieneen ja antaa sen muotoutua joksikin muuksi.

Ehkä juuri siksi nämä hetket ovat niin arvokkaita: ne eivät maksa mitään, eivät vaadi mitään, mutta ne tekevät maailmasta hiukan elävämmän.
Se on muistutus siitä, että ilo ei aina synny siitä, mitä ympärillä oikeasti on, vaan siitä, miten sen näkee.

Aikaisemmin kirjoitettua

Syyskuun valoja ja varjoja

Nyt on hyvä hetki pysähtyä

Kolme asiaa

Nyt on sinun vuorosi

Mitä ilahduttavaa sinä huomaat ympäristössäsi? Mikä kiinnittää huomiosi tuiki tavallisessa asiassa?

Mitä mielikuvituksesi tarjoaa sinulle tänään?