Kurkistetaan kulisseihin

Tällä viikolla kurkistetaan kulisseihin, eli katsotaan mitä blogin takana on ja kuka täällä oikein kirjoittaa. Pieni henkilökuvaus ja keskeisimmät motivaation sytyttäjät pääsevät näkyville. Samalla pääset tutustumaan minuun hieman paremmin.

Lapsuudessani oli tutustumisen yhtenä konkreettisena välineenä Ystäväkirjat. Niihin oli tehty kysymyksiä henkilöstä, johon hän vastasi. Kirjassa oli tila myös valokuvalle, joka oli juuri sopivan kokoinen sen ajan koulukuvien otokselle. Niitä täytettiin mielenkiinnolla. Ja ihan huippua oli, jos rohkeni antaa kirjan ihastuksensa täytettäväksi. Muistan vieläkin sen kihelmöivän tunteen, joka syntyi siitä, kun kirja vastaanotettiin. No, pojat eivät ehkä niin intohimolla ja kiinnostuksella suhtautuneet tehtävään. Enemmän väänsivät vitsiä kysymyksistä, mutta se ei haitannut. Siellä ne muistot ovat pysyneet tähän päivään saakka. Kurkistus kulisseihin, tai tässä tapauksessa ihmisen henkilökohtaisen elämän vaiheisiin ja ajatuksiin on ja oli mukavaa. Pääsi vähän niin kuin lähemmäksi, vaikka kontakti olisikin ollut ainoastaan kirjan kysymyksiin vastaaminen.

Kurkistetaan kulisseihin hieman muokatuin ystäväkirjan ajatuksin.

Minä ja perheeni

Minut tunnetaan nimellä Mare. Se on tullut käyttöön jo kouluaikana joskus 1970-luvulla ja on tyttökaverin kanssa ihan keksimällä keksitty lyhyt muoto koko nimestäni Marja-Terttu. Koko nimeäni ei ole koskaan käytetty kutsumanimenä. Se löytyy vain virallisista papereista.

Lapsena ja suvun kesken minut tunnetaan edelleen nimellä Piipa, joka on oma lyhennyksensä minusta vauva-aikana käytetystä nimestä Pimpula. Kun opin puhumaan, niin tuo oli ihan liian pitkä, joten se muovautui Piipaksi.

Lapsia minulla on kaksi. Aikuisia jo ja elävät omaa elämäänsä tahoillaan. Aina välillä tavataan ja pidetään perhepäivää tai tyttöjenpäivää, niin kuin me sitä kutsutaan. On mukava touhuta aikuisten lasten kanssa. Välillä sydän pakahtuu onnesta, kun huomaa miten he toimivat ja elävät. Niin onnellinen ja kiitollinen olen heistä.

Elän toisessa parisuhteessa. Ensimmäisen kanssa tehtiin lapset ja toisen kanssa on sitten eletty. Ei ole ollut painetta perheen perustamisesta, niin on ollut aikaa vain olla yhdessä. Olen kutsunut tätä nykyliittoa vuosituhannen rakkaustarinaksi, koska aloitimme yhteisen matkamme haparoimisen vuosituhannen taitteessa. Biisi taitaa kertoa vuosisadan rakkaustarinasta , mutta pitää aina jotain enemmän vääntää 😀

Työ ja ura

Työni olen tehnyt pitkälti lasten ja nuorten parissa. Valmistuin nuorisotyönohjaajaksi erityisnuorisotyön opintolinjalta vuonna 1981 ja seuraavana vuonna pääsin ensimmäiseen vakinaiseen tehtävääni. Työalanani oli tyttötyö. Siitä se sitten lähti kasvamaan sitä mukaa kun ne tytöt kasvoivat. Mukaan tuli nuoret, myöhemmin nuoret aikuiset ja perhetyö jne. Toimin 23 vuotta samalla alueella. En vieläkään liiku siellä niin, ettei joku pysähtyisi juttelemaan kuulumisia. Ja tosiaan, toimin ihan Itä-Helsingissä eli keskellä kasvavaa kaupunkia.

Paikallisen työn jälkeen siirryin samalla työnantajalla koko kaupungin kattaviin tehtäviin. Se on ollut mielekäs taival ja aika lailla tämä vuosituhat on kulunut sellaisissa tehtävissä. Erityisnuorisotyö (eli nuorisodiakonia, johon olin saanut peruskoulutukseni) sekä diakoniatyö (auttamistyö) tulivat olennaiseksi osaksi työtä. Viimeiset vuodet olen saanut tehdä erilaisia projekteja, joilla on kehitetty työtä edelleen. Kiinnostava vaihe.

Työurani on virallisesti päättymässä tämän vuoden loppuun. Olen pysynyt samalla työnantajalla koko ajan ja vuosi 42 on parhaillaan menossa.

Kurkistus kulisseihin — Kiitos ja huomiointi 40 vuoden työstä. Kuva Soile Rusanen.

Intohimoni työssä

Mikä on pitänyt kiinni saman työnantajan palveluksessa. Yksinkertaisesti kiinnostava työ. Olen saanut tehdä työtä ihmisten parissa, heidän kanssaan ja olla tukemassa vaikeassa elämäntilanteessa. Auttaminen ja tukeminen ovat olleet niitä osa-alueita työssä, jotka ovat tuoneet merkitystä sille mitä on tekemässä. Ihmisen hyvinvointi on kokonaisvaltaista. Se koostuu monista pienistäkin asioista, perustarpeiden lisäksi.

Nuoret ovat pysyneet yhtenä tärkeänä kohderyhmänä läpi elämän. Heillä on pisin matka vielä elettävänä ja tarvitsevat välillä vahvaakin tukea elämässä.

Toinen minulle merkittävä ulottuvuus on kehittäminen ja toisenlaisen löytäminen. En ole erityisen turvallisuushakuinen, vaikka tiedän että jos teen samoin kuin olen tehnyt viimeiset 40 vuotta niin kaikki sujuu. En ollenkaan, haastan mielelläni itseäni ja myös toisia löytämään vaihtoehtoja tai mahdollisuutta katsoa asiaa toisesta näkökulmasta. Uusien toimintatapojen luomisen herättelyä olen saanut viimeiset vuodet tehdä 🙂

Intohimoni vapaalla

Olen innokas hyötyviljelijä. Plantaasini tosin on tällä hetkellä isolla parvekkeella, mutta sielläkin voi tehdä paljon ja elää hetken aikaa omavaraisena. Miten hyvää se tekeekään sielulle ja mielelle. Ihan itse kasvatin. Pääsoin hoivaan yrttejä ja chilejä, tomaattia ja kurkkua. Pientä päiväkirjaa löytyy Chilin kosketus blogista.

Nautin metsässä olemisesta. Se rauhoittaa, laskee stressitasoja ja verenpainetta. Jo pienikin oleilu tai kävely metsässä tuo paljon hyötyä itselle. Syksyisin keräisin mielelläni sieniä, mutta en erityisemmin havaitse niitä. Pitää melkein kompastua, että löytää 😀

Vuorikävelyt ovat edellisen lisäksi yksi kaipauksen ja intohimon kohde. Vuorilla ihminen asettuu omaan mittakaavaansa ja huomaa että en taida ollakaan se maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Niin terveellistä havaita. Vuorille jää myös maailman murheet, miksi niitä kantaa mukanaan yhtään enempää kuin on tarpeen. Ja se tarve on usein aika hetkellinen. Katse eteenpäin ja kohti toisia polkuja, jos yksi polku on ryteköitynyt.

Intohimoni blogissa

Blogia olen kirjoittanut syksystä 2022 saakka. Eli aivan keltanokkana tässä vielä mennään. Opettelen kirjoittamista ja asioiden kiteyttämistä sekä sitä, että se jokin pointti olisi mahdollista löytää.

Omana mottonani tässä ja muutenkin elämässä on ollut täältäkin löydettävissä oleva ajatus: Innostava arki hyvinvoinnin perustana. Uskon siihen, että kun arjessa, oli se sitten millaista tahansa, on jotakin joka innostaa, niin se tuottaa niin paljon hyvää, että moni huoli ja murhe löytää ratkaisunsa tai katoaa kokonaan. (Ja tähän tulikin hieno ja pitkä lause, se siitä kiteyttämisestä :D)

Uskon, että elämässä on paljon hyvää ja sitä kannattaa vahvistaa. Joskus se vahvistaminen on tietoista ja vaatii muutosta. Muutos on mahdollinen, jos minä – tai jos sinä – koet sen merkittäväksi ja haluat tehdä tietoisesti töitä sen eteen, että omat unelmasi ja tavoitteesi lähenevät. Siihen haluan rohkaista tällä blogilla ja myös niillä palveluilla, joita voin sinulle tarjota oman ammattitaitoni ja osaamiseni kautta.

Ihmisenä olen

Ystävällinen, rauhallinen, kuunteleva ja rohkaiseva ihmisten kanssa. Innostuva, luova ja organisointikykyinen kehittäjä uuden edessä. Sopeudun erilaisiin tilanteisiin nopeasti, en pidä itsestäni meteliä. Hoidan tehtäväni tunnollisesti, niin työssä kuin muutenkin. Pidän lupaukset.

Johan siinä tuli ominaisuuksia.

Viihdyn hyvin itseni kanssa. Ehkä omaan hieman introvertteja piirteitä, vaikka työni on aina ollut hyvin sosiaalista. Ehkä se on ollut vastapainoa perusluonteelleni.

Olen kiinnostunut historiasta. Kuuntelen ja katselen mielelläni erilaisia dokumentteja aiheesta. Se ei tarkoita, että asiat tai vuosiluvut pysyisivät terävässä muistissani. Ehkä enemmän kiinnostaa se miten ihmiset ovat eläneet, kokeneet ja selviytyneet elämässään. Kouluikäisenä kuvittelin, että minusta olisi voinut tulla arkeologi. No ei tullut, ei ollut silloin lukuintoa ollenkaan. Opiskelun into ja palo on syntynyt vasta vanhemmalla iällä. Onneksi se puoli ei ole koskaan liian myöhään.

Tällä hetkellä kiinnostukseni ja omaehtoisten opintojen kohteena ovat markkinointi, verkkokurssit ja yrittäjyys. Enemmän sellaisella ajatuksella että mitä sitten teen, kun eläköidyn. Intoa virtaa ja ajatuksia vielä on paljon olemassa ja terveenä on saanut pysyä.

Uratarina

Tämmöinen Uratarina on vasta ilmestynyt KLIK