Eletään sitä aikaa vuodesta, kun chilin siemenet huutelevat siemenkirjastostaan. Olen saanut vuosia sitten voimakkaan chilin kosketuksen, joka on johtanut siihen että on ollut tarve omavaraistua chilien osalta. Kasvattaminen ja kokeileminen on tuonut mukavan rikkaan maailman käsille. Lajikkeita on joka lähtöön ja jokaiselle kasvattajalle sopivalla vaativuudella.

Chilin kasvattaminen on paljon muutakin kuin puutarhan hoitamista. Se on harrastus, mutta ennen kaikkea se on jotakin joka opettaa paljon. Kasvien hoitaminen ylipäätään on rauhoittavaa ja tuo ihmisen lähelle luonnon rytmiä. Suomessa kasvukausi on chilille lyhyt, siksi harrastajat aloittavatkin kasvatukset näin alku vuodesta, jotta saadaan nauttia sadosta vielä lämpimien kelien aikana.

Siemenestä satoon

Chilin siemenet ovat pieniä, silti ne sisältävät paljon voimaa ja väkevyyttä. Siemeniä kun katselee niin ei ihan heti tulisi ajatelleeksi minkälaisiksi voimanpesiksi ne voivat kasvaa. Pistävät helposti ronskeimmankin herran tai leidin nöyräksi 🙂

Chilistä ensimmäiseksi tulee mieleen vahvuus ja väkevyys. Todellisuudessa lajikkeissa on määrätön määrä myös mietoja tai lähes tuttuja paprikoita. Lajikekirjo on siemenillä vaan laajempi kuin mitä marketista saa valmiita hedelmiä ostaa. Siksikin kasvattaminen kiinnostaa. Aromeja on paljon peruspaprikan ympärillä.

Siemenestä kasvattaminen muistuttaa meitä siitä, että elämässä kaikki tapahtuu omassa ajassaan. Idättäminen, kasvun seuraaminen ja sadonkorjuu korostavat kärsivällisyyden merkitystä. Ei ole heti valmista, ei ole tässä ja nyt, vaan enemmän valmistelua, suunnittelua, hoivaamista ja vasta ihan lopussa sadonkorjuuta ja tuotoksista nauttimista. Siemenestä satoon kestää lajikkeesta riippuen 5–8 kk.

Minulla on joitakin talvehtineita kasveja, jotka tuottavat nopeammin nautittavaa satoa. Varsinaista talvehtimiseen soveliasta paikkaa minulla ei ole, joten on melko satunnaista, että jokin kasvi jaksaa pimeän talven läpi seuraavalle kasvukaudelle. Tänä vuonna näitä sinnittelijöitä on kolme.

Siemenestä lähtee, joka vuosi muutama uusi lajike. Usein niitä tulee taimitettua yli tarpeen, eli aina voi kysellä toukokuussa, että olisiko taimia myytävänä. En edes tiedä miten saisi idätyksen/taimituksen tapahtumaan niin että mopo ei karkaisi jossakin vaiheessa lapasista.

Kasvattaminen on hyvinvoinnin lähde

Chilin kosketus on minulle myös mentaalista. Se on jotakin hyvää oloa tuottavaa jo prosessina vaikka yhtäkään hedelmää ei nauttisi. Chili on mausteena addiktoiva, mutta sitä se on myös kasvattamisen osalta. Tunnen kasvattajia, jotka eivät itse voi käyttää chiliä ruuanvalmistuksessa, mutta kasvattavat silti vuosi vuoden jälkeen. Kasvun seuraaminen voi rauhoittaa mieltä ja tuoda kaivattua läsnäoloa arkeen tai hetkeen. Jokapäiväinen tarkkailu ja hoito luovat rutiinin, joka maadoittaa hektisessä elämässä. Ei turhaan sanota että kaikki muu on turhaa, paitsi puutarhan hoitaminen.

Chilien kasvattaminen voi olla hyvin meditatiivinen hetki – se vaatii keskittymistä ja antaa tilaa ajatuksille. Se vähentää stressiä ja laskee sitä kautta verenpainetta ja tuo mielelle kaivattua rauhaa ja lepoa arjen muista tohinoista. Chilit jaksavat kuunnella määrättömästi ihmisen höpinöitä. Aina yhtä kiitollisina.

Yhteys luontoon tapahtuu myös kukkapurkissa. Kasvatusprosessin kautta voi saada luontevan yhteyden maahan ja kasveihin, mikä on hyväksi mielenterveydelle.

Chilin kosketusta myös blogissa

Vuoden kasvatusprosessia voi seurata myös Chilin kosketus -blogissa. Varsinkin kasvukauden alussa tulee sinne päiviteltyä tapahtumia ja valikoituja lajikkeita. Sivuilta löytyy myös parhaat ohjeeni chilin käyttämisessä ruuanvalmistuksessa tai säilönnässä.

Chilien kasvatus on prosessi, jossa on mahdollisuus oppia paljon sekä onnistumisista että epäonnistumisista. Se muistuttaa, että virheet ovat osa oppimista. Näistä olen myös kirjannut blogiin huomioitani. Useimmat epäonnistumiset ovat tainneet liittyä tuholaisiin, jotka vaanivat jokaista kasvattajaa riippumatta siitä mitä puutarhassaan viljelee.

Kun näkee siemenen muuttuvan taimeksi ja lopulta hedelmäksi, se tuottaa iloa ja tyydytystä. Usein siitä ilosta saavat nauttia myös läheiset erilaisten tuotosten tai tuoreiden chilien merkeissä.

Oman ruoan tai raaka-aineen kasvattaminen antaa tunteen omavaraisuudesta ja taidosta. Pienet puutarhurointini parvekepuutarhalla ovat olleet merkittäviä juuri sen vuoksi, että saa hetken tuntea pärjäävänsä itse viljeltyjen ja varjeltujen tuotosten osalta. Ehkä juureni maataloussuvusta tulevat tässä kohden esiin.

Yhteisöllisyys ja jakaminen

Chiliharrastajat muodostavat usein yhteisöjä, joissa jaetaan vinkkejä ja kokemuksia. Keskusteluryhmiä löytyy niin tutusta Facebookista kuin keskusteluryhmänä Chilifoorumista. Jälkimmäinen sisältää suuren määrän osaamista ja ohjeita konkarikasvattajilta. Se on ollut itselleni ehdoton tiedonlähde, kun pähkäilee kasvattamiseen liittyviä pulmia.

Chilin kasvattamisen suurin lahja minulle

Chili on pieni mutta voimakas ja sillä on paljon symbolista voimaa. Se muistuttaa siitä, että pienet teot ja asiat voivat tuoda suuria vaikutuksia elämään.

Chilin polte tulee esiin vasta ajan kanssa. Usein käy niin että polte on viipyilevä niin suussa kuin ihollakin. Vielä tuntien päästä voi havahtua siihen, että on käsitellyt kasveja tai hedelmiä. Ehkä sitä filosofiaa tässä olisi, se että meidän jokaisen tekemisillä on pidemmät vaikutukset kuin hetkellinen ohi kiitävä tuokio.

Aikaisemmin kirjoitettua

Puutarhan hoitamisella on isot vaikutukset hyvinvoinnille

Intohimona maailman pelastaminen

Nyt on sinun vuorosi

Minkä poltteen sinä huomaat itsessäsi nyt vuoden alkupuolella tai myöhemmin. Mikä laittaa sinut liikkeelle ja toimimaan? Onko chilin kosketus sinulle tuttu tai merkittävä kokemus? Pidätkö vahvoista mausteista?