Leivän leipominen ja taikinan käsitteleminen voivat tarjota monia mielen hyvinvointia edistäviä hyötyjä. Mieltä hoitava hapanjuuri on tullut meille mukaan arkeen. Tämän olen kokenut henkilökohtaisesti tämän vuoden aikana. Helmikuussa valmistin itselleni oman hapanjuuren ja olen tehnyt sen jälkeen jo lukuisia juuriharjoituksia. Lopputulemana pääosin on ollut maistuvaa leipää tai muuta leivonnaista. Harjoittelu vielä jatkuu ja asiasta oppii koko ajan lisää. Monesti olen havainnut kuinka terapeuttista taikinan kanssa puljaaminen on, joten päätin kirjoittaa siitä pienen artikkelin
Mieltä hoitavaa hapanjuurta purkissa
Juuren kanssa ei hötkyillä. Sen tekemiseen meni vähän reilu viikko ja sitä sai huoltaa säännöllisesti ja grammalleen. Koska en ole itse mikään jauhopeukalo niin, keittiövaaka on ollut tärkeä apuväline. Juuren saattaminen leivontavalmiiksi on myös aika rauhallista ja järjestelmällistä toimintaa.
Monen juurella on nimi. Mietin itsekin sen nimeämistä, mutta mikään ei oikein tuntunut siltä oikealta. Olen kuvaillut juuren kanssa työskentelyä sanalla Zen. Se yhdistetään sanana buddhalaisuuteen ja meditaatioon. Hyvin meditatiiviseksi koenkin juuren kanssa toimimisen. Maailman murheet ja kuormat saavat jäädä siksi aikaa, kun saa keskittyä ja seurata juuren elämää. Ehkä juureni nimi on Zen. Zen on siis ajatuksenjuoksun rauhoittamista, mielen lepäämistä, luopumista suorituskeskeisestä ajattelumallista sekä nauttimista tästä hetkestä.
Oletko kokenut jotakin samaa?

Mieltä hoitava hapanjuuri ja terapeuttiset kokemukset
Leipominen vaatii keskittymistä ja tarkkuutta, mikä auttaa siirtämään huomion pois stressaavista ajatuksista ja huolista. Taikinan sekoittaminen, vaivaaminen ja muiden vaiheiden seuraaminen voivat toimia eräänlaisena mindfulness-harjoituksena. Mindfulnessin avulla on mahdollista päästä kiinni tähän hetkeen ja vahvistaa mielen ja kehon yhteyttä. Arjessa sitä voi harjoituttaa melkeinpä minkä toiminnan kanssa, jos voi löytää siitä elementtejä, jotka lisäävät ja vahvistavat oman tietoisuuden kokemista.
Pohdin leipomista yhdessä ChatGPT:n kanssa ja löydettiin useampiakin mieltä hoitavia asioita. Keskustelun jälkeen lisäsin vielä muutamia omien kokemusten tuomia osa-alueita mukaan.
Luovuus ja itseilmaisu
Leipominen antaa mahdollisuuden käyttää omaa luovuutta reseptien suhteen, vaikka leivän osalta en ainakaan itse vielä kovin paljon käytä luovuuttani muutoin kuin jauhojen käyttämisen osalta. Maailma on täynnä mahdollisuuksia maustaa leipää tai muita leivonnaisia. Se voi olla tapa ilmaista itseään ja kokeilla uusia ideoita, mikä voi lisätä mielihyvää ja tyytyväisyyttä. Tai sitten tuoda myös tuskaa jos ja kun ei vaan yllä leipuritaitureiden taidonnäytteisiin 😀
Näissä täytyy aina muistaa, että ei se näkö vaan maku. Se on hyvä vaikka ulkonäkö kaipaisikin vielä hiomista.
Aistillinen kokemus
Leipominen tarjoaa monia aistillisia kokemuksia – taikinan tunteminen käsissä, tuoreen leivän tuoksu ja lopputuloksen maistaminen voivat kaikki lisätä mielihyvää ja tyytyväisyyttä.
En ole aikaisemmin pitänyt leivonnasta koska kärsivällisyys ja käsivoimat eivät ole riittäneet taikinan vaivaamiseen. Kone toki on olemassa, mutta aistittava kokemus tulee käsien kautta.
Juurella leivottaessa varsinainen vaivaaminen jää pois. Taikina sekoitetaan ja autolyysi eli sitkon kehittyminen syntyy levossa eikä voimassa. Tarkemmin Leipäpajan sivulla. Tämä oivallus antoi itselleni uskon siihen että jauhojen kanssa pärjää ja taikinalla voi tehdä jotakin merkittävää.
Saavutus ja palkitsevuus
Leivän valmistaminen alusta loppuun tarjoaa konkreettisen palkinnon. Näkemällä ja maistamalla oman työnsä tulokset voi tuntea ylpeyttä ja onnistumisen iloa. Itse tehty leipä on ollut tuon maagisen helmikuun jälkeen olennainen osa kotielämää. Tosin sen mahdollistaa myös eläköitymiseni, joka antoi lisää aikaa arkeen. Vaikka muuta puuhaa onkin niin tunteja jokatapauksessa on enemmän käytössä kuin työaikana. Tuore leipä maistuu myös minulle, vaikka sitä en niin paljon muuten syökään. Juurella tehty on oman perheen kokemuksen mukaan myös vatsaystävällistä.
Stressin lievittäminen
Taikinan käsittely voi olla fyysisesti rentouttavaa ja auttaa purkamaan stressiä. Taikinan kääntely ja hoitaminen tuo sitä Zen-oloa. Normi leivässä käännellään taikinaa noin puolen tunnin välein. Taikina hyväilee käsiä, se ei tartu käsiin ja taikina taittuu helposti. Yksi havainnollistava taitteluvideo löytyy täältä. KLIK

Leivonnassa tämä vaihe tuottaa erityistä mielihyvää. Usein taittelen 5-6 kertaa ja saan nauttia taikinan hoitavasta ja terapeuttisesta voimasta.
Yhteisöllisyys ja jakaminen
Leipominen voi olla sosiaalinen aktiviteetti, jota voi tehdä yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Leivän jakaminen muiden kanssa voi vahvistaa ihmissuhteita ja tuoda iloa sekä leipojalle että leivän syöjille. Leipiä on mukava viedä tuliaisina mennessään. Aina se tuottavat hyvää mieltä myös saajilleen. Yhteisen leivän jakaminen on myös hyvin kristillinen ajatus.

Rutiinit ja ennustettavuus
Leipominen voi tarjota rutiinia ja ennustettavuutta elämään. Säännöllinen leipominen voi luoda tunteen hallinnasta ja turvallisuudesta. Omaan viikkorytmiin leipominen on asettunut pari kertaa viikossa. Joskus kun tietää että on kiireempää muun elämän kanssa niin teen isomman taikinan ja hyödynnän pakastinta. Juurileivässä on sellaisia erikoisuuksia, joita en ole osannut ajatellakaan. Se nimittäin säilyy paremmin kuin markettileipä. Halkaistu leipä säilytetään leikkuulaudalla ja leikkuupinta lautaa vasten. Kestää hyvin viikonkin, ellei ole tullut syödyksi jo parissa päivässä.
Käsillä tekemisen merkitys
Käsillä työskenteleminen voi edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Fyysinen tekeminen ja konkretia voivat tuoda tasapainoa digitaaliseen ja abstraktiin arkeen. Monet elämän asiat ja tekemiset ovat muuttanee aikojen saatossa muotoaan. Digitaalisuus on tuonut myös ruuan valmistamiseen uusia ulottuvuuksia. Käsillä tekeminen voi olla jo monelle uudempien sukupolvien edustajille vieraampaa. Kuitenkin on selvää että omin käsin tuotettu – mitä tahansa – tuottaa mielihyvää ja antaa merkitystä sekä kokemusta siitä että osaan, taidan ja onnistun.
Leipominen voi siis tarjota monipuolisia hyvinvointia edistäviä vaikutuksia sekä keholle että mielelle. Se voi olla loistava tapa rentoutua, ilmaista itseään ja nauttia konkreettisista tuloksista.
Tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen haen pöhisemässä olleen juuripurkkini ja teen leipätaikinan tänään. Yöksi se pääsee jääkaappiin ja aamulla uuniin. Mikä on parempaa kuin lämmin leipä aamiaisella.
Tällaisia ajatuksia tänään tekemisistäni jossa on vahvasti mukana mieltä hoitava hapanjuuri – Zen 🙂
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Mikä on sinun Zen-asiasi? Mistä käsillä tekemisestä nautit ja saat hyvää oloa elämään?
Oletko leipuri? Mikä on bravuurisi?
6 Responses
Leipominen on tosiaan mieltä rauhoittavaa tekemistä, samaa mieltä! Monessa kohdassa kirjoitustasi nyökkäilin. Tykkään erityisesti sämpylöiden ja piirakoiden leipomisesta.
Toinen zen-touhu on kasvimaan tai puutarhan laittelu. Vaikkei tekisi mitään ihmeellistä, kuopsutelisi sieltä täältä vain, mieli rauhoittuu ja suupielet kääntyvät hymyyn.
Tunnistan 🙂 Meillä on samoja zen-asioita. Pienen parvekepuutarhan hoitaminen on suurta mielihyvää tuottavaa. Aikanaan minulla oli piskuinen piha jossa puutarhurointikipinä syttyi. Se ei ole laantunut vaikka plantaasit ovat kokoajan pienentyneet.
Hapanjuuren teko olisi meikäläisellä sellainen asia mikä pitäsisi opetella. Sillä tulee niin hyvää leipää. Leipominen ei ole minulle se juttu, jolla rentoudun, vaikka kivaa puuhaa sekin on. Kuten ylipäänsä ruoanlaitto. Mutta mu9u kädentaito kylläkin. Nyt kyllä alkoi tehdä mieli leipoa.
Juuren kanssa eläminen on ollut kyllä yksi riemullinen tässä vuodessa. Vähitellen se alkaa olemaan vahva ja luotettava. Uusia makuelämyksiä saa jauhoja ja taikinan lisukkeita vaihtamalla.
Olen luonteeltani varsin kärsimätön, ehkä sen takia leipomiseni ovat aina niin ja näin 😁. Tätä taitoa taitoa minun pitää kehittää vielä hetken. Ehkä toivoakin on vielä, vaikka vanha koira ei uusia temppuja yleensä opi.
Sitä ei tiedä mitä vielä löytää 🙂 Itse en ole leiponut juuri ollenkaan elämäni aikana ennen tätä. Ja vielä oppii ja parasta on että saa oppia joka päivä lisää.