Ajoittain jään miettimään sitä missä todellisuudessa eletään. Onko tämä hetki se, mikä on elämässä olennaista, vai liikkuvatko ajatukset ihan jossakin muussa todellisuudessa?
Tässä kirjoituksessa pohdin tuon sanaparin merkitystä ja sijoittumista ihan tavalliseen arkeen. Viime vuosina erilaiset tietoisuuden vahvistamiseen keskittyneet menetelmät ovat nostaneet päätään. On mahdollista harjoittaa läsnä olemisen taitoja tietoisesti ja keskittyä enemmän nyt hetkeen, kuin tulevaan.
Missä olemme, jos emme ole tässä hetkessä
Jokainen meistä varmasti tunnistaa, että olemme helposti huolissamme jostakin tulevasta ja toisinaan se saa meidät sivuuttamaan tämän hetken. Olemme huolissamme lähes kaikesta mikä elämään liittyy:
Saanko pitää työni näinä muutosneuvotteluiden aikana, riittävätkö rahat elämiseen, löydänkö kumppanin rinnalleni, pärjäävätkö lapseni koulussa ja elämässä, ei kai heitä vaan kiusata, meneekö tämä sairaus ohi, olenko aina yksinäinen, pääsenkö opiskelemaan toivomaani alaa, meneekö tentti läpi… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Aina on elämässä olemassa jotakin tulevaisuudessa, josta emme voi olla varmoja, miten asiat menevät. Eletään käytännössä ikuisessa epävarmuudessa. Jotkut meistä osaavat laskea huolehtimisen osalta omaa stressaantumisen tasoaan. Osalla sellaista huolettomuuden geeniä ei ole olemassa tai sitä ei ole ollut mahdollista herätellä eloon. On ollut luonteikkaampaa huolehtia ja murehtia tulevasta. Mitä enemmän huolehdimme tai murehdimme, sen vaikeampaa on olla läsnä tässä hetkessä. Vähintään alitajuntamme toimii silloin kun isot epävarmuudet ja huolet jylläävät elämässä. Se on luonnollinen toimintamekanismi ja varmasti se on ollut myös varmistamassa sitä, että elämässä selviydytään. Alkukantaista ja primitiivistä, tulevaisuus on varmistettava.
Miksi tämä hetki on merkittävä?
Omassa työssäni olen joutunut harjoittelemaan aktiivisesti läsnä olemisen taitoa. Ihmisten kanssa työskennellessä on kohtaamisissa oltava läsnä, tämä hetki on se merkittävä hetki. Silloin ei voi huolehtia seuraavasta kokouksesta tai iltapäivän tapaamisesta, vaan jokainen asiakas ansaitsee työntekijänsä täyden huomion ja keskittymisen. Toinen ihminen huomaa herkästi, jos et ole läsnä, ajatuksesi harhailevat muualla tai jokin muu seikka murtaa keskittymisen. Luottamuksen syntyminen edellyttää läsnä olemista, tilanteessa viihtymistä ja keskittymistä siihen mitä on juuri nyt.
Työssä on joskus helpompi pysyä käsillä olevassa hetkessä, koska se on struktuoitu tapahtuma. Tietyssä tilanteessa kuuluu toimia tietyllä tavalla.
Mutta mitä tapahtuu työn ulkopuolella. Osataanko olla läheisten kanssa niin, että on vain tämä hetki? No ainakin super-rakastuneina on helppokin keskittyä juuri häneen, jolle sydän sykkii. Entä sitten kun vuosia kuluu ja elämä on löytänyt uomansa. Millaisia nyt hetkiä silloin eletään? Miten sen huomaa omassa elämässä, että olen läsnä myös henkisesti? Vai riittääkö silloin se, että on samassa tilassa toisen kanssa? Jollekin todellakin riittää se, että ollaan samassa tilassa ja kumpikin puuhailee omiaan. Siinä on mukana jokin kohtaamisen syvempi taso, jossa sanoja ei välttämättä tarvita. Siitä huolimatta kokee olevansa hyväksytty, rakastettu ja kelpaava.
Mitä on onni ja onnellisuus
Tässä hetkessä elävä ihminen kokee, että kaikki on hyvin. Hän kokee niin siitä huolimatta, että olisi huomattaviakin vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. Onni ei ehkä olekaan oikeiden olosuhteiden löytämistä. Ehkä siksi, että se mitä on, on lopulta ihan oikeaa ja oikein juuri minun elämässäni. Ei siitä tarvitse pyrkiä pois jonkin pelon tai huolen vuoksi. Jos niin tapahtuu, niin ajattelen, että juuri silloin olen poistunut hyvän läsnäolon tilasta, johonkin ylitsepääsemättömän huolen ulottuvuuteen. Jos uppoaa siihen todellisuuteen, niin lopulta ei ole läsnä edes itselleen.
Onnellisuus on sitä, että kokee iloa arjessa. Onnellisuuden kokeminen kulkee jonkin verran myös perimän kautta. Jos katsoo vaikka menneitä sukupolvia, niin voi huomata, että jotkin suvut ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä elämäänsä, vaikka vastoinkäymisiä onkin ollut kohdattavana. Toiset puolestaan jäävät katkeruuden tai syyllistämisen suohon pääsemättä sieltä koskaan kunnolla ylös.
Onnellisuuden kokemisessa on vahvasti mukana myös tahtotila. Se on jotain sellaista, mitä ihminen tavoittelee ja tuottaa itse itselleen arjessa. Onnellisuus ei tule ulkopuolelta, vaan on jotakin, mikä tapahtuu minussa itsessäni. Kyse on ehkä asenteesta, ehkä tavasta kohdata elämää, ehkä se on jotakin jonka ymmärrän tietyllä tavalla oman kokemuspohjani kautta.
Vanha sanonta kertoo, että raha ei tee onnelliseksi. Osittain hyvinkin totta. On huomattu eri tutkijoiden kautta että, siinä kohtaa, kun ihmisen ei tarvitse kantaa suurta huolta toimeentulostaan, rahan merkitys onnellisuuden tuojana pienentyy olennaisella tavalla. Tähän liittyy aikaisemmin miettimäni huolen määrä, jolla on mahdollista vähentyä, kun ei tarvitse taistella kohtuuttomasti toimeentulosta. On helpompi tulla tähän hetkeen ja kokea juuri nyt iloa, onnellisuutta ja kiitollisuutta.
Onnellisuutta voi myös harjoitella 🙂 Lääkärikirja Duodecim on julkaissut jokun vuosi sitten viiden viikon harjoitusohjelman, jolla voi kohentaa omaan olemisen ja tietoisen läsnäolon tuomaa iloa ja onnellisuutta elämässä. Hyviä vinkkejä harjoituksiin löytyy tämän linkin takaa. Kannattaa tutustua.
Tämä hetki haastaa meidät
Tämä aika haastaa meitä pysähtymään. Monet asiat ja ajat vain vilistävät ohitse ja kummallinen kiire valtaa helposti rauhallisemmankin ihmisen mukaansa. Kiire ja huolehtiminen tarttuu, vaikka ei olisi siihen minkäänlaista tarvetta. Ei ole ihminen eikä mikään, jolla ei olisi kiire. Niin, minne on kiire? Mitä ylenpalttinen huolehtiminen tai murehtiminen auttaa loppupeleissä? Sille voi antaa ihan oman aikansa ja suunnata sen, vaikka tiettyyn kohtaan viikosta tunnin verran. Lopun aikaa voi keskittyä siihen mitä on nyt, mistä nautin, läsnä olemiseen ja tietoiseen sisimmän rauhoittamiseen.
Tässä hetkessä tärkeää ovat pidempikestoiset hyvinvointia ylläpitävät asiat elämässä kuten
- Keskittyä hyviin perhe- ja ystäväsuhteisiin
- Huomioida ja auttaa toisia
- Tehdä itselle merkityksellisiä ja kiinnostavia asioita
- Huomata mikä kaikki on hyvin, kaikesta huolimatta
Aikaisemmin kirjoitettua
Viisi vinkkiä parempaan itsensä hyväksymiseen
Tämä päivä on huomisen perusta
Nyt on sinun vuorosi
Kirjoita kommentteihin ainakin yksi asia, joka on juuri nyt, tässä hetkessä tärkeää Sinulle. Tunnistatko itsessäsi enemmän hätäilijän ja huolehtijan, kuin ihmisen, joka luottaa siihen, että kaikki järjestyy ajallaan vähemmälläkin. Millainen on sinulle mahdollisimman hyvä ”Tämä hetki”?
12 Responses
Ainahan sitä jostain huolehtii. Ja murehtii. Joskus enempi, joskus vähempi. Yritän pitää positiivisen yleisvireen elämässä noin muuten ja iloita mukavista päivistä ja arjesta. Hetkessä eläminen ei aina meinaa onnistua, itse tehty kiire tosiaan tekee tepposensa. Hyvä hetki on, kun koko perhe on koolla, vaikkapa saman pöydän ääressä ja jutellaan viikon tapahtumista, tulevista suunnitelmista tai jostain arkisesta.
Taitaa kuulua ihmisyyteen vahvasti eriasteinen huolehtiminen. Niitäkin hetkiä tarvitaan, jotta selviydytään ja voidaan ennakoida asioita. Perhe on usein ihan mahtava pysäyttäjä. Aikuisten lasten tullessa samaan ruokapöytään huomaan välillä herkistyväni silkasta onnesta ja siitä käsillä olevasta hetkestä.
Mä inhoan kiirettä yli kaiken ja teen parhaani, etten olisi kiireinen. Eihän sitä aina tietenkään välttää voi, mutta parhaani teen 🙂
Hyvä pyrkmys. Samaa toteutan itse. Olen huomannut että vähemmällä kiirreellä ja stressillä saavuttaa loppupeleissä kuitenkin enemmän 🙂
Hyvä kirjoitus mielenkiintoisesta aiheesta Mare 🙂
Olen oppinut, että kylmien seutujen ihmiset ovat huolestuneempia ja ehkä jopa pelokkaampia tulevaisuuden suhteen kuin lämpimien alueiden ihmiset. Lämpimillä seuduilla osataan olla enemmän tässä hetkessä, huominen on sitten huominen. Ehkä se tulee jonkinlaisena ”kylmässäselviytymisensuunnittelugeeninä” perimän mukana.
Tuo on totta, jonka kirjoitit. Onnellisuus on meissä jokaisessa sisällämme, se ei tule ulkoisista asioista. Onnellisuus on sisäinen olotila.
Hyvinvointia kasvattavan listan tekemiseen itse kullekin on hyvä pysähtyä kuuntelemaan sitä pientä sisäistä ääntä, jota jotkut nimittävät intuitioksi, omaksi tunnoksi tai vaistoksi. Yrittää kuunnella, tuntea ja ymmärtää tätä sisäistä viestiä, jotta mikä on minun tehtäväni ja polkuni tässä maailmassa. Löytäessämme oman missiomme tulemme onnellisemmaksi ja asiatkin sujuvat helpommin.
Kysyit mikä on juuri tässä hetkessä tärkeää. Minulle on tärkeää, jotta tänä aamuna on asuntoon kytketty lämmöt 🙂
Tunnistan itseni tulevaisuuden suunnittelijaksi ja huolehdin asioista monesti turhan paljon. Vastapainona minulla on brasilialaissyntyinen vaimoni, joka luottaa elämään liikaa huolehtimatta.
Mahdollisimman hyvä hetki on, kun sisäisesti tuntee kaiken olevan hyvin. Ulkoisesti on lämmintä ja suojaisaa.
Kiitos Veli,
hyviä huomioita sinulla. Eloonjäämistaistelu on varmasti muokannut pohjoisen tai kylmien alueiden ihmisten elintapoja ja suhtautumista tulevaan. On aina pitänyt varmistaa että huomenna, viikon päästä tai ensi vuonna on elämä mahdollista. Ruokaa ja lämpöä on pitänyt olla saatavilla. Onhan ne perusasioita elämän ylläpidossa.
Lämpimämmillä seuduilla huoli ruuasta on varmasti ollut toisenlainen jos siksikin, että satokausia on ollut useampia vuodenkierrossa.
Se mikä ehkä yhdistää pohjoista ja eteläistä menttaliteettia on ehkä kiireen puuttuminen. Asuin aikanaan pohjoisessa vuoden ja toin sieltä tullessani ymmärryksen siitä että vähempikin hätäily ja aikataulun kanssa eläminen riittää hyvin. Ehtii sitä, vaikka ei stressaa niin paljon.
Hienoa, että siellä on saatu lämmöt päälle. Täällä ne on laitettu jo kuukautta aikaisemmin 🙂
Olen perusluonteeltaan taipuvainen varmisteluun ja huolehtimiseen, mutta olen yrittänyt kehittää itseäni hetkessä elämisen taitoa ja luopua turhasta huolehtimisesta ja murehtimisesta. Onneksi tätäkin voi harjoitella, tulla siinä paremmaksi ja lisätä näin omaa hyvinvointiaan. 😊
Kiitos, kaikkea voi opetella ja tosiaan painotus sanalla turha 🙂 Mikä tahansa joka vie meiltä energiaa liikaa suhteessa siitä saatavaan hyvään on kuluttavaa muutenkin kuin ajajllisesti. Oppisipa arvioimaan hyvin, että minkä osan tästä huolesta jo voin jättää taakseni.
Olen niin tiukasti tässä muutossa kiinni, että hetkessä oleminen ei oikein onnistu. Mutta heti kun muutto on suoritettu (toivottavasti) niin sitten keskityn hetkeen seesteiseen, joka tulee siitä kun tavarat alkaa löytää omille paikoilleen.
Kaikella on aikansa 🙂 Ja kaikki kestää aikansa. Siitä on hyvä lähteä. Hyvää ja sujuvaa muuttoa teille.
Minä en ole ihmisiä, jotka uskovat, että kaikki järjestyy kun taikasauvan iskusta, vaan uskon, että järjestämisen eteen pitää tehdä työtä. Murehtiminen ei ole ominaisuuksiani, mutta huolehtiminen on. En tosin kanna mitään maailman huolia harteillani, mutta vain sen, mitä jaksan kantaa ja sen, mitä on suoraan kiinni minusta. Kun oma osuus on tehty kunnolla, niin kaikki näyttää järjestyvän loppupeleissä.
Siinä taitaakin piillä se perimmäinen viisaus. Ymmärtää mikä on riittävää ja kohtuullista missäkin kohtaa elämässä 🙂