Kuinka monessa eri yhteydessä olet kuullut sanan ”toivo”. Olen viime aikoina paljon miettinyt toivoa ja sen merkitystä ja päätynyt yhä uudelleen siihen, että toivo on elämän perusvoima. Se on sitä mikä kantaa vaikeankin ajan yli, se on se mikä auttaa kohtaamaan sietämättömät asiat elämässä. Toivolla on suunnaton voima. Tänään tarkastelen toivoa muutamasta eri näkökulmasta.
Toivo auttaa tavoittamaan jotakin hyvää elämään
Elämään kuuluu erilaisten tavoitteiden asettamista. Aina niitä ei asettele tietoisesti, mutta tunnistaa pyrkimyksen johonkin tiettyyn asiaan tai tapahtumaan. Opiskelu toiveammattiin, talon rakentaminen, lomamatkan kohde, panostus perheen hyvinvointiin tai tiettyyn ystävyyssuhteeseen. Niissä kaikissa on toivo taustalla. On jotakin minkä vuoksi teen jotakin tavoittaakseni sen. Lista voisi olla paljon pidempikin, sillä on lopulta aika vähän asioita omassa elämässä, joille omaa tavoitteellisuutta ei olisi ollenkaan olemassa. Tämänkaltainen toivo ohjaa meitä kohti jotakin kaipaamaamme hyvää, silloinkin kun koemme pettymyksiä ja omat toiveet eivät toteudu. Toivon voima on läsnä, vaikka sitä ei tiedostaisi mitenkään.
Toivo on elämisen voima
Se on kokemus- ja tunnetila, jossa kokee elävänsä ja nauttivansa siitä. On täynnä voimaa ja uskoa elämään ja sen kantavuuteen. Siinä mielessä toivo on elämän perusvoima. Yhtä merkittäviä elämän ylläpitäjiä ovat sen rinnalla myös itseluottamus, joustavuus ja kyky kohdata asiat positiivisen näkökulman kautta. Ihmisellä on tarve selviytyä ja silloin kiinnittyy ratkaisemaan eteen tulleet haasteet parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Joku (lähdettä en muista) on kuvannut toivoa siten, että se on elämän virtaan heittäytymistä. Toivottomuus on rannalle jäämistä. Tällä itse ymmärrän sitä, että toivo tuo rohkeutta ja uskoa siihen, että kohtaamallamme tilanteella tai asialla on mahdollisuus selvitä tai tulla ratkaistuksi jollakin tavalla. Aina se ei kohdistu niin kuin mielessämme toivoisimme. Toivoon liittyy myös se että hyväksyy asioiden kulun ja tarvittaessa löytää uusia suuntia, jonne kiinnittyy.
Toivo ylläpitää elämänhalua
Elämänvoima, elämän tarkoitus ja luottamus elämään luovat toivon kannalta hyvin syvän merkityksen sen olemassaoloon. Se on jotakin enemmän kuin asiat, joita kohtaamme tai ihmissuhteet, joiden kanssa elämme. Jos elämänhalua ei olisi olemassa, olisi ihmiskunta jo kuollut aikoja sitten.
Elämänhaluttomuus on välinpitämättömyyden kohtaamista
Kohtaamme elämässä myös aikoja, jolloin toivoa on vaikea huomata. Masennus ja suru valtaa alaa ja elämänvoima hiipuu. Silloin ihminen on kokenut välinpitämättömyyttä, sivuuttamista, nöyryyttämistä, rakkauden kadottamista. Saamme päivittäin lukea siitä, kuinka mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet ja kuinka paljon olisi tarvetta tuelle ja avulle. Osa jää tässä kohtaa sinne rannalle, josta ei enää itse jaksa apua hakea. Toivoa ei näy, ei kuulu, eikä sen kantavuuteen pysty luottamaan.
Yksinäisyys ja masentuneisuus ei aina näy päällepäin, joten saattaa mennä läheisiltä huomaamatta toisen ahdinko. Ihminen on hyvä pitämään kulisseja yllä myös oman hyvinvointinsa kustannuksella. On häpeä tunnustaa, että ei voi hyvin. Häpeällä on sitkeät juuret.
Apua ja tukea toivonsa kadottaneelle
Apua ja tukea haluaa varmasti jokainen jakaa läheiselle, joka elää syystä tai toisesta synkemmässä elämänvaiheessa. Moni elämänkriisi tuo mukanaan näköalattomuutta ja toivon katoamista. Rakkaan läheisen menettäminen, onnettomuudet tai syvät oman minän loukkaukset ja vaikka turvattomuus vievät mielen syvälle ja toisten tavoittamattomuuteen. Se kuuluu luonnolliseen tapaan reagoida tilanteeseen. Ihminen tarvitsee myös vaikeita aikoja löytääkseen itsensä ja elämää kantavan toivon uudelleen.
Pitkittyessään moni asia mutkistuu ja niin on myös tässä. On hyvä ymmärtää ja huomata, että joskus tarvitaan ulkopuolista apua ja tukea selviytymiseen.
Toivo ja uskonnollisuus
Moneen hengelliseen suuntaukseen liittyy toivo läheisesti. On jotakin jota kohti kilvoitella ja jotakin joka tuo turvaa elämään. Samantyyppisiä elementtejä löytyy kaikista maailman suurista uskonnoista.
Tein aikanaan Surusäkki kirjaa kuoleman ja surun käsittelemisestä lasten ja perheiden kanssa. Tekovaiheessa viihdyin paljon erilaisilla verkkosivuilla ja keskusteluissa, jossa tutkimani teema oli esillä. Toivon merkitystä pohdin silloin paljon. Eri uskontokuntien tai ryhmien keskusteluissa toivolla oli paljon sijaa. Vastaavasti uskonnottomien tai ateistien keskustelupalstoilla se oli lähes kokonaan poissa. Se tuntui itsestäni välillä raskaalta ja jopa ahdistavalta.
Toivon merkitys ihmisen elinkaarella sai jo silloin uutta näkökulmaa. Sitä tarvitaan elämän ylläpitäjänä yhtä paljon kuin ravintoa ja untakin. Hyvin keskeinen osa elämänhalun ylläpitäjänä. Toivo, vaikka se olisi pienikin tuo mukanaan niin paljon voimaa ja tahtoa, että ihmisen on mahdollista pyrkiä eteenpäin tai kohti jotakin itselleen merkittävää. Toivo on elämän perusvoima mitä suuremmassa määrin.
Surusäkki
Lasten Keskus Oy
Sivumäärä: 190 sivua
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Kieli: Suomi
Kun kuolema kohtaa perhettä, se koskettaa myös lasta. Lapsi kohtaa kuoleman myös lähiympäristössään. Ystäviä, naapureita, lemmikkejä kuolee. Tapahtuu onnettomuuksia. Media välittää uutisia sodista ja väkivallasta. Lapsi miettii ja suree.
Tämä kirja puhuu surusta, lapsen kuolemakäsityksestä, siitä miten lapsi suree, surutyöstä ja toipumisesta. Se antaa virikkeitä surun käsittelemiseen sururyhmissä, kerhoissa ja leireillä muun muassa kertomusten ja erilaisen toiminnan avulla. Sururyhmissä lapsen on mahdollista työstää suruaan ja käydä läpi mielessään liikkuvia ajatuksia yhdessä turvallisen aikuisen ja toisten samankaltaisen tilanteen kokeneiden kanssa.
Kirjaa on saatavilla tällä hetkellä vain minulta. Kysy tarjous!
Löytyy vielä muutama kappale myös Kahden kodin kansalainen kirjaa. Se käsittelee lapsen erosurua kun perhe hajoaa.
Aikaisemmin kirjoitettua
Tämä päivä on huomisen perusta
Nyt on Sinun vuorosi
Mikä tänään on todella tärkeää? Mitä minä tarvitsen tänään itselleni? Mitä toivo merkitsee? Mitä hyvää teet tänään itsellesi? Missä toivoni elää juuri nyt?
8 Responses
Minulla on kolmen teen kombo, jota tykkään viljellä monissakin yhteyksissä: tieto, tuki ja toivo. Niitä ihminen tarvitsee elämässään, vähän joka paikassa, joka käänteessä. Niiden keinoin monista asioista selviää oli kyse sitten opiskelusta, ruuhkavuosista, sairaudesta, riidoista tai vuorovaikutussuhteista. Nämä kolme pätevät.
Aivan huikea kombo 🙂 Tieto, tuki ja toivo on todellakin sellainen kokonaisuus joka kantaa vaikeidenkin kohdattavien yli. Tieto usein rauhoittaa mieltä, vaikka se olisi epäedullinen itselle. Epätietoisuus lisää huolta ja murhetta. Tuki on sellainen jota jokainen tarvitsee jossakin vaiheessa ja luonnollinen asia. Sitä voi olla vaan niin vaikea vastaanottaa jos ajatuksiin tulee käsitys että itse se on jaksettava. Vaikea hakea ja ottaa vastaan. Toivo kantaa, vaikka se olisi ihan pienen pieni kipinäkin.
Toivo on se mikä pilkahtelee, kun menee huonommin. Se kannattelee ja vie kohti parempaa. Jos toivoa ei olisi, mentäisiin jo synkissä vesissä. Toivo on tärkeä osa jokapäiväistä elämää ja sen puoleen välillä ihan kääntyy niin sanotusti.
Totta, usein ihan sanamukaisesti tulee kiinnitettyä toivon mahdollisuuksiin huomiota arjessa. Toivo tuo iloa ja valoa elämään.
Toivo on mukana jokapäiväisessä elämässä, vaikkei sitä aina tule niin mietittyä. Sen kyllä huomaisi, jos se katoaisi, niin paljon iloa tuo😊
Maailma on valoisampi toivon olemassaolon vuoksi. Iso asia niin yksittäisen ihmisen kuin koko ihmiskunnankin näkökulmasta. Kantaa ja vie eteenpäin silloinkin kun näköpiirissä on huolta ja murhetta.
Kyllä, toivo on yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Ilman sitä ei kauheasti ole mitään. Toinen on unelmointi. Ilman unelmia ei ole koko elämää. Joskus olen kuullut sanottavan, että köyhällä ei ole varaa unelmoida. Minusta on, koska tarvitsemme unelmia, niistä voi tulla myös tavoitteita. Näin on käynyt myös minulle monessa asiassa. Vaikka unelmien toteutuminen ottaa joskus paljon aikaa, niin koskaan ei ole liian myöhäistä niitä toteuttaa.
Unelmat ovat tärkeitä. Joskus niiden eteen on hyvä pysähtyä ja tehdä ne näkyväksi vaikka kirjoittamalla. Sen jälkeen uskaliaammatkin unelmat jäävät muistiin mielen sopukoihin ja ne saavat mahdollisuuden elää. Joskus voi huomata, että tässähän tamä nyt on ja ihan tapahtumassa ja koettavissa 🙂