Aamulla katsaus säähän ja keliin, hyvältä vaikuttaa, siispä liikkeelle. Tästä tulee hyvä päivä Korkeasaaressa. Aina ajoittain tulee lähdettyä kävelemään Korkeasaareen. Se on meillä ehkä eniten käytetty käyntikohde kotikaupungissa. Niinpä nytkin lähdettiin aivan ex tempore -tyylillä päiväkävelylle. Ja kiinnostava siitä tulikin, vaikka käyntikertoja on varmasti kymmeniä takana eri vuodenaikoina.

Harvemmin kerron matkailunähtävyyksistä, ehkä kerran pari vuodessa, kun jotakin koskettavaa on päässyt kokemaan. Tällä kertaa vanhassa ja tutussa paikassa.

Siltatyömaa

Korkeasaaren Mustikkamaan puoleinen reuna on ollut työmaana jo jonkin aikaa. Kruunuvuorensillat mahdollistavat myöhemmin saareen saapumisen raitiotievaunulla. Itse ollaan kuljettu enimmäkseen Mustikkamaan kautta kävelysiltaa pitkin. Sekin silta oli nyt osittain poissa käytöstä ja väliaikainen kulkuväylä käytössä.

Avoinna joka päivä

Korkeasaari on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Melko harva kohde toimii näin. Eläinten saarella on oltava aina henkilökuntaa hoitamassa ja huoltamassa saarta ja eläimiä. Hyvin silloin mahtuu mukaan myös vierailijoita. Aukioloajoissa on toki muutoksia eri vuodenaikoina.

Ohjelmaa löytyy Korkeasaaren kotisivuilta. Etupäässä ruokinta-aikoja ja opastuksia. Ruokintojen yhteydessä on eläintenhoitaja kertomassa eläimistä täsmätietoa esiintyvyydestä, ravinnosta, elämästä ja vaikkapa niiden eläinkohtaista historiaa saarella. Ruokailujen aikana eläimet ovat usein näkyvillä, joten niiden tarkkaileminen on sujuvampaa.

Erityisesti emme ole seuranneet ruokinta-aikoja, vaan jos sattuvat kohdalle niin jäädään ilman muuta seuraamaan.

Riikinkukolla kevättä rinnoissa

Riikinkukko on komea lintu. Kukapa sitä ei tunnistaisi  Uros koreilee komealla pyrstöllään ja esittelee sitä mielellään. Koiraan pyrstön peitinhöyhenet eli laahus voi kasvaa noin 1,5 metrin mittaiseksi. Koko lintu lähentelee kahta metriä. Naaras on paljon vaatimattomampi ulkoasultaan. Talveksi riikinkukko pudottaa laahuksensa, ja kasvattaa sen taas keväällä uudestaan seuraavaa kosiokautta varten. Kosioaikaan koiraat esittelevät sulkiaan hurmatakseen naaraita.

Ja juuri kosiomenoihin osuttiin paikalle. Kosiotanssia ja pöyhistelyä tuli seurattua pitkään. Kukko piiritti leidiään niin etuperin kuin takaperin ja koetti tehdä vaikutusta. Kohteena ollut leidi ei ilmaissut kiinnostustaan muuhun kuin maasta poimittaviin siemeniin. Ehkä se kuuluu rituaaliin, tai sitten se esitti vain vaikeasti hurmattavaa emäntää.

Aikaisemmin riikinkukot olivat saarella vapaana. Viime vuosina ne ovat asuneet tarhassa suojassa lintuinfluenssalta. Korkeasaaressa on riikinkukkoja asunut yli 100 vuotta. Se on siis ihan kanta-asukkaita siellä.

Karhujen paistit

Karhujen ruokinta osui tällä kertaa kohdalleen. Koskaan aikaisemmin en ole sitä nähnyt. Kaukaisissa muistoissa on kyllä herkkujen heittelyä karhuille. Herkkupusseja (pähkinöitä?) myytiin karhulinnalla vierailijoille.

Karhu on Suomen kookkain petoeläin. Sen ruokavalio on enimmäkseen kasviravintoa. Sille maistuvat pehmeät versot, lehdet, juuret, marjat ja vilja. Kalaa karhu osaa saalistaa näppärästi eli se on varsin nokkela ja vikkelä tarvittaessa. Karhulle kelpaa luonnossa myös haaskat, joista se saa kaipaamaansa proteiinia.

Korkeasaari sai ensimmäiset karhunsa vuonna 1888. Eläintarhan alkuvaiheiden karhuista muistuttavat ensimmäiset rakennetut karhulinnat, joita kävijät nykyään kauhistelevat.

Ne ovat arkkitehtuuriltaan hienoja mutta eläintiloina nykymittapuun mukaan täysin sopimattomia. Hienot rakennelmat toimivat nykyisin, vaikka näyttelytilana tai kahvipaikkana, jos on portti avoinna.

Nykyisessä Karhulinnassa asuu kaksi karhua, Ähtärin eläintarhassa vuonna 2001 syntynyt Sofia sekä sen vuonna 2006 Korkeasaaressa syntynyt naaraspentu Yulia. Äiti ja tytär, vaikka molemmat ovat jo varttuneessa iässä.

Vierailupäivänä karhuille tarjottiin lammaspaistia. Kaksi puolikasta ruhoa sidottiin eri puolille tarhaa. Oli kiinnostavaa seurata, kuinka ne lähtivät ateriaansa hyödyntämään. Toinen otteli hieman ensin ruhonsa kanssa ja sitten lähti vasta rouskuttelemaan. Toinen otti rauhallisemmin, istahti alas ja veti ruhon isoilla tassuillaan lähemmäksi. Mihin tässä on kiire 

Saarikierros jatkuu

Karhulinnalta jatkettiin saarikierrosta normaaliin tapaan ja melko normaalein näkymin. Ruoka-ajat oli hoidettu ja eläimet pääosin vetäytyneet sulattelemaan ruokaa suojaiseen paikkaan. Sen sijaan liha-aterioista olivat päässeet nyt nauttimaan varikset, lokit ja naakat. Ne osaavat odottaa vuoroaan, kun karhut tai isot kissaeläimet ruokailevat ensin. Hierarkia on säilynyt eläinten saarella.

Hyvin kului noin neljä tuntia kauniina kesäisenä päivänä. Kävelyä siellä tuli n. 8 km eli ihan hyvä matka.

Korkeasaari

Korkeasaareen on usein jonoa Mustikkamaan puoleisella sisäänkäynnillä. Sujuvaan etenemiseen voin suositella lipun ostamista ennakkoon verkkosivuilta. Ovat hieman edullisempiakin sieltä hankittuina.

Korkeasaarella on tehtävä ja sen strategian ja arvot haluan nostaa erikseen tähän mukaan. Klikkaa sivulle ja tutustu eläinten suojelutyöhön.

Aikaisemmin kirjoitettua vierailukohteista

Luonnontieteellinen museo

Korundi

Nyt on sinun vuorosi

Onko Korkeasaari tuttu? Pidätkö eläintarhoista vai ovatko ne sinulle kauhistus?