Kurssikeskus Kinanen

Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle. Elämme keskellä kristikunnan suurta juhlaa, Pääsiäistä. Moni lukijani tietää, että olen ollut kirkon töissä koko urani ajan. Tänään en niinkään pohdi pääsisäistä teologisesta näkökulmasta, vaan muutaman keskeisen henkilön kautta. Moni henkilökuva on sellainen, että siitä voi sanoa: Katso se olen minä. Ihmisen inhimillistä elämää ja käyttäytymistä voi tutkia myös uskonnollisen viitekehyksen kautta. Mitä voin löytää tai mihin samaistun riippumatta siihen millainen kosketus uskonnolla tai uskolla on omaan elämään.

Seuraavassa käsittelen kolmea pääsiäisen tapahtumiin liittyvää henkilöä ja heidän kohtaamaansa tapahtumaketjua oman elämän kautta. Tai ainakin sen tiedon kautta mitä on saatavilla ja käytettävissä.

Raamatusta voi pääsiäisen tapahtumia lukea kaikista Uuden Teastamentin evankeliumeista. Tässä linkkinä Matteuksen evankeliumi.

Juudas – katso se olen minä

Juudas oli yksi Jeesuksen lähimmistä eli 12 opetuslapsesta, jotka mainitaan nimeltä. Jeesus oli kutsunut opetuslapsia seuraajikseen. Juudaksen kohdalla on esitetty, että hän liittyi joukkoon omaehtoisesti eli ei olisi ollut erityisesti kutsuttu tai uskonsa vuoksi mukana. Jeesus oli silti valinnut hänet mukaan. Ehkä Juudas seurasi Jeesusta uteliaisuudesta, ehkä liiketaloudellisesti kiinnostuneena? Juudas poikkesi muista myös siinä, että hän oli kaupunkilainen ja varakkaasta perheestä, kun muut edustivat enemmän kalastajia ja muita käsityöläisiä sen ajan maailmassa.

Juudas nähdään usein toimimassa opetuslapsijoukon varainhoitajana. Hän oli siis tottunut käsittelemään rahaa. Jotkut kertomukset muistuttavat myös siitä, että Juudas pyrki myös itse hyötymään tehtävästään, ja siirsi omaan käyttöönsä osan hänelle uskotuista rahoista.

Juudas oli valmis myymään Jeesuksen 30 hopearahasta. Yksi hopearaha vastasi noin työmiehen päiväpalkkaa. Summa ei ollut suuri. Silti Juudas oli valmis luovuttamaan ystävänsä. Hän luovutti Jeesuksen käytännössä omilleen. Ehkä hän ajatteli, että Jeesus selviäisi tilanteesta yhtä hyvin kuin kaikesta aikaisemmasta. Olihan hän nähnyt lukuisia ihmeitä ja tapahtumia, milloin Jeesus oli saanut myös epäilijänsä puolelleen. Helppoa rahaa yhteiseen kassaan. Ehkä hänen tarkoituksensa oli auttaa Jeesusta tehtävässään ja näin hän pääsisi puhumaan ylipapeille ja sitä kautta muuttamaan maailmaa oppiensa mukaiseksi.

Kun Juudas huomasi, että tapahtumat etenivät Jeesuksen kuolemaa kohti, hän katui ja yritti palauttaa saamansa rahat. Se ei onnistunut ja tilanne ei enää ollut Juudaksen käsissä. Juudaksen elämä päättyi oman käden kautta, ennen kuin ristiinnaulitsemista oli tapahtunut.

Elämän todellisuutta

Mitä tapahtui? Elämässä tulee tilanteita, jolloin ehkä hyvääkin tarkoittava tapahtumaketju muuttuu tuhoisaksi ja epäedulliseksi. Tulee tehtyä valintoja, joita katuu myöhemmin. Kuinka helposti tulee tehtyä nopeita päätöksiä ja katsottua vain tätä hetkeä.

Juudaksen tavoin voi kokea olevansa erillään ja yksin. Ehkä tavoitella toisten hyväksyntää näyttämällä, että on tärkeä osa yhteisöä. Hyvin inhimillistä, on tarve kuulua joukkoon ja tehdä hyvää. Elämä koettelee ja ravisuttelee myös uskoamme elämän kantamiseen. Luottamus siihen, että kaikki vielä järjestyy, on heikko silloin kun erilaiset kohtaamamme asiat ovat järkyttäneet perusturvallisuutta.  Millaisia keinoja silloin oikeutamme käyttöön? Ovatko kaikki rauhanomaisia vai epätoivoisia ja joskus väkivaltaisia keinoja. Mikä onkaan ollut oman elämäni epätoivoisin teko, jolla olen koittanut omaa tilannettani korjata tai muuttaa suuntaa.

Juudas herättää paljon kysymyksiä, tarkastelee hänen persoonaansa mitä kautta tahansa. Yhtäkaikki hän oli ihminen jolla oli kaikesta traagisuudestaan huolimatta merkittävä tehtävä kokonaiskuvassa.

Runneltu Kristus

Pietari – katso se olen minä

Toinen kiinnostava hahmo on Pietari. Tiedämme että hän oli Jeesuksen uskottu ja katsomuksissaan vahva seuraaja. Järkkymätön ja nimensä mukaisesti turvakallio. Hän oli voimahahmo myös opetuslasten keskuudessa ja Jeesuksen kuoleman jälkeen myös hänen oppiensa jatkaja. Mihin voisi luottaa enemmän kuin Pietariin?

Kaikissa evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Pietari vakuuttaa uskollisuuttaan Jeesukselle, mutta tosipaikan tullen kieltää edes tuntevansa häntä. Eikä vain kerran, vaan kolmesti. Jeesus ennusti tämän tapahtuman sanomalla, että ennen kuin kukko kolmesti aamulla laulaa, sinä olet kolmesti minut kieltänyt.

Pietari seurasi vangittua Jeesusta ja halusi nähdä mitä hänelle tapahtuu. Pietari halusi pysyä tuntemattomana, jotta voisi seurata tilannetta ulkopuolisen roolista. Hänet kuitenkin tunnistettiin ja arveltiin että hänet oli nähty Jeesuksen seurassa. Pietari oli malliopetuslapsi, silti hän kielsi mestarinsa useampaan kertaan. Miten näin voi käydä? Mitä Pietarille tapahtui? Juudaksen tavoin myös Pietari huomasi tekonsa traagisuuden ja katui. Hän ei päätynyt epätoivoiseen tekoon, vaan katui vilpittömästi. Pelko on voimakas tunne, se saa meidät toimimaan myös epäloogisesti. Pietarin kohdalla kieltämään sen, että edes tunsi juuri vangittua Jeesusta. Pelon vuoksi hän oli epätietoinen siitä mitä tapahtuu. Pelko ja syvä katumus iski samalla kun hän kuuli kukon kiekaisevan. Pietarin maailma romahti ja hän vetäytyi rukoilemaan.

Hänellä olisi voinut olla sama kohtalo kuin Juudaksella. Evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Pietari itki. Ehkä juuri se, että hän kykeni suremaan ja katumaan, auttoi hänet eteenpäin teostaan huolimatta. Kokemuksista voidaan oppia. Ristiltä Jeesus katsoi Pietariin hyväksyvästi ja anteeksi antaen. Se on pitänyt Pietarin mielen koossa tilanteessa, jossa hän on tajunnut tehneensä väärin. Hyväksyvä katse oli tässä se merkittävä ja ohjasi Pietaria pääsiäisen tapahtumien jälkeen opetuslasten ja Jerusalemin seurakunnan johtamisessa.

Pietari minussa

Meissä jokaisessa varmaan asuu pieni pietari. Kaipaamme nähdyksi tulemista ja kannattelua vaikeissa elämäntilanteissa. Kaipaamme kuuntelijaa ja kuulijaa. Kaipaamme sitä, että joku kuulee ja näkee sen sietämättömän, joka elämäämme on tullut. Joku kannattelee läpi vaikeuksien ja uskoo siihen, että tulevaisuudessa on vielä mahdollisuuksia. Ja ennen kaikkea kaipaamme anteeksiantamusta ja mahdollisuutta aloittaa alusta tai puhtaalta pöydältä. Kenelle minä voisin antaa anteeksi, ihan kokonaan ja lopullisesti? Kannanko mielessäni jotakin joka nakertaa omaa elämääni. Kenen tai minkä anteeksiantoa koko sisimpäni kaipaa ja janoaa? Uskallanko kohdata sen? Mitä pelkään ja mitä toivon elämältä?

Tuomas – katso se olen minä

Kaikki evankeliumit mainitsevat Tuomaan Jeesuksen opetuslapsena. Johanneksen evankeliumi kertoo hänellä olleen erityinen rooli kokonaisuudessa. Kun muut opetuslapset kertovat hänelle nähneensä ylösnousseen Jeesuksen, Tuomas vastaa, ettei usko, jos ei näe naulanreikiä Jeesuksen käsissä ja saa koskettaa hänen haavojaan. Tästä nousee ajatus epäilevästä Tuomaasta. Tuomas kaipaa todisteita uskoakseen ylösnousemukseen.

Johanneksen evankeliumi luku 20 kertoo ajasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Tuomaan epäilyä jakeesta 19 alkaen.

Tuomas tuo tullessaan hyvin inhimillisen piirteen ihmisen elämästä. On vaikea uskoa uusiin asioihin tai luottaa muutoksiin, ennen kuin ne todistetaan luotettaviksi. Tuomaasta ehkä löydän itseni useimmin. Uuden ja varmasti hyvänkin vastaanottaminen voi olla joskus vaikeaa. Pelkää ja ajattelee, että takana on kuitenkin jotakin joka on uhkaamassa. Luottaminen on vaikeaa. On helpompaa pitää kiinni asenteistaan ja elää niiden kanssa, kuin uskaltautua tutkimaan sitä, miten voisi vapautua ongelmista tai asioista, jotka estävät toimimasta vapaasti. Ehkä ihminen ajoittain tarvitsee sitä myös selviytyäkseen. Ongelmilla voi saada itselleen kaipaamaansa huomiota ja huolenpitoa. Siksikin muutos voidaan kokea uhkaavaksi ja pelottavaksi. Ehkä voidaan myös ajatella, että jatkuva epäily on myös eräänlaista vallankäyttöä, jolla tyrehdytetään sitä, joka voisi muuttaa omaa asemaani tai arvoani. Jäljelle jää kysymys, mitä voin menettää jo hellitän epäilyksistäni ja katson eteenpäin avoimen uteliaasti?

se olen minä

Elämää on

Pääsiäisen sanoma itsessään kertoo siitä, kuinka elämä voittaa. Se tuo toivoa ja rohkeutta kohdata vaikeampia hetkiä elämässä. Toivoa tarvitsemme elääksemme. Jos se puuttuu tai murtuu, niin oma mielemme vie meitä synkkyyteen, josta voi olla vaikea nähdä hyviä asioita.

Toivon merkityksestä kirjoitin aikaisemmin artikkelissa Toivo on elämän perusvoima. Ilman toivoa ei ole elämää. Näin pääsiäisen aikoihin ajattelen, että toivon merkitys ja sen olemassaolo korostuu erityisellä tavalla. Riippumatta siitä millainen maailmankatsomus ihmisellä on. Kevät on voimissaan ja luo uutta elämää talven jälkeen. On ehkä jo löydetty ensimmäiset lumikellot kukkimasta tai leskenlehdet sulapaikoilta. Ne viestivät omalla tavallaan siitä, että elämä kantaa ja jatkuu, siitä huolimatta mitä on koettu ja eletty.

Murhetta ja huolta on varmasti jokaisella riittävästi. Joskus niiden käsittelyyn ja pohtimiseen voidaan tarvita ulkopuolista tahoa. Auttavia mahdollisuuksia on paljon ja joskus on tarpeen erityinen ammatillisuus ja erityisosaaminen. Joskus riittää, että on kuuleva korva ja hyväksyvä katse. Niillä on valtava voima.

Keskusteluapu on lähelläsi

Elämän kokemusten jakamiseen, mentorointiin tai keskusteluapuun voi käyttää myös minua. Minä olen toiminut päivätyöni aikaan elämän kriisi- ja suruaikojen keskustelukumppanina ja ryhmien ohjaajana. Tarjoan matalankynnyksen tukea elämän arjessa ja tarvittaessa myös palveluohjausta eteenpäin luotettamuksella.

Tarkemmin täältä KLIK

Nyt on sinun vuorosi

Tunnistatko omassa elämässäsi Juudaksen, Pietarin tai Tuomaan? Kenen kohdalla voit tehdä huomion: se olen minä? Minä löydän heidät kaikki.

Mistä keväässä nautit? Mikä tuo sinulle toivoa ja iloa? Mikä auttaa erityisesti silloin kun on siipi maassa?

Jaa artikkeli someen:

8 Responses

  1. Ei tässä kukaan täydellinen taida olla, joten jokaista mainitsemistasi henkilöistä tavalla tai toisella löytyy itsestäkin. Jos jotain hyvää, niin sen tiedostaa ja voi pyrkiä toimimaan paremmin, oikein.

    Kevät on ihanaa ja valo tuo virtaa omiin tekemisiin ja suunnitelmiin. Tykkään tästä ajanjaksosta.

    1. Onneksi ei tarvitsekaan olla täydellinen, riittää ihan sellaisena kuin on.
      Keväässä nautin myös auringosta ja jo hetkittäin lisääntyvästä lämmöstä.

  2. Olipa taas silmiä avaava juttu, kiitos siitä! Kaiketi nuo kaikki ”hahmot” löytää itsestään. Minusta tämä oli ihana: ”Meissä jokaisessa varmaan asuu pieni pietari” – ja tähän on erityisen helppo nyökkäillä.

    Kevät (maalis- ja huhtikuu) on itselleni liian kirkasta ja keskeneräistä aikaa. Pitäisi ja voisi ja täytyisi siivittävät arkea. Päivät eivät lopu kulumallakaan, ikkunat ovat likaiset. Mutta. Kun puihin alkaa ilmestyä versot, maa vihertää ja kevät alkaa kääntyä hiljalleen kesäksi, alan elää. 🙂

    1. Kevät paljastaa kyllä kaiken omalla armottomalla tavallaan 🙂 Kodin nurkat huutavat huomiota ja ne ikkunat ehkä kovimmin kirkuvat.
      Hyvää pääsiäisen jatkoa sinulle.

    1. Aina voi löytää uusia asioita 🙂 Ihmisiä he kaikki ovat ja ihan tunnistettavia tämän päivän ihmisen piirteitä voi havaita vanhoistakin teksteistä. Ihmisen ulkoinen elämän on historian saatossa paljon muuttunut, mutta peruspiirteemme ovat pysyneet olemassa läpi ihmisen historian.

  3. Vaikka Raamattu oli kirjoitettu pari vuosituhatta takaperin, ei elämä ole muuttunut miksikään näköjään. Löydämme itsemme usein sellaisissa tilanteissa, joissa olisi pitänyt sanoa tai tehdä toisin, mutta kun ei osaa tai uskalla. Tai ei pystynyt. Täydellisyyden tavoittelu on periaatteessa turhaa, mutta toisaalta, jokaisen pitää silti yrittää kasvaa paremmaksi ihmiseksi joka päivä.

    1. Monet Raamatun henkilöt ovat hyvin inhimillisiä ja elävät omien epätäydellisyyksiensä mukaan. Niin tehdään mekin jotka elämme nykyistä elämän aikaa. Hyvin inhimillisiä piirteitä ja tapoja toimia. Ehkä Raamatun viesti onkin kautta aikakausien että ihminen on epätäydellisenä riittävästi. Nykyinen elämä tuntuu välillä luovan täydellisyyden painetta vähän joka asiassa. Jos et kuulu joukkoon, niin joutuu helposti ulkopuolelle tai kohtaa vaikka vakavia mielenterveyden haasteita tavoitellessaan jotakin muuta kuin mitä ihminen kaikessa rikkaudessan on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

On Key

Katso myös

Hyvää itselle. Kuvassa punaisia tulppaaneja maljakossa.

Hyvää itselle

Nyt käsi ylös, kuka muistaa tehdä hyvää itselle joka päivä? Usein kuulen, että on helpompaa tehdä hyvää toisille ja huolehtia heistä, kuin itsestä. Omat läheiset

Tammikuun valoja ja varjoja. Kuvassa tuoli jonka päällä leipä.

Tammikuun valoja ja varjoja

Päätin pitää totutusta kiinni 🙂 Tammikuun valoja ja varjoja on kuukausittainen koosteeni. Koetun ja eletyn reflektointi on välillä tarpeen. Samalla tulee hieman säilöttyä päiväkirjamaisesti asioita

Chilin kosketus. Kuvassa kolme kypsynytt punaista ja keltaista chiliä.

Chilin kosketus

Eletään sitä aikaa vuodesta, kun chilin siemenet huutelevat siemenkirjastostaan. Olen saanut vuosia sitten voimakkaan chilin kosketuksen, joka on johtanut siihen että on ollut tarve omavaraistua

Muisti ja muistikuvat. Kuvassa vuoren päällä helmiäispilvi.

Muisti ja muistikuvat elävät

Oletko huomannut kuinka muisti ja muistikuvat elävät tai näyttäytyvät eri tavoin vaikka olisi yhdessä koettu jonkin asia tai tapahtuma? Aikuisten lasten kanssa keskusteluihin tulee usein

Tsemppi-valmennukset alkavat. Kuvassa työkirja ja valkoisia kasseja kultakuvioinnilla.

Tsemppi-valmennukset alkavat

Tämä on hyvä uutinen! Olen töissä entisellä työnantajallani ja nyt on sen kautta ilo kertoa, että Tsemppi-valmennukset alkavat keväällä kolmessa kohteessa Helsingissä. Olen töissä Virtaa