Tiedätkö mikä on innostanut ja ihmetyttänyt alkuvuonna? Seniorparkour on tullut osaksi arkeani ja se on ollut yllättävän innostavaa.

Seniorparkourin löysin jo useita vuosia sitten ruotsinkielisestä sosiaalisesta mediasta. Löytyi häsä #tantparkour, joka jo nimenä laittoi hymyilemään. Käy vaikka katsomassa.

Mietin silloin, että kumma kun tätä ei ole kaupallistettu. Hyvä ja hauska liikuntamuoto vanhemmallekin ihmiselle.

Viime syksynä hoksasin Helsingin Parkour Akatemian sivuilta seniorparkourin. Se piti tutkia heti ja huolella. Kalenteriin ei oikein sopinut säännöllinen päiväryhmä, mutta maltoin odottaa syksyn ja vuodenvaihteen jälkeen olin jo innolla suuntaamassa ryhmään. 

Seniorparkour alkaa

Ensimmäinen ryhmäkerta vähän jännitti. Alaikäraja on 55 vuotta ja olin sen ohittanut jo aikaa sitten. Päässä pyöri kysymyksiä: entä jos en osaa, entä jos olen ihan köntys, entä jos sattuu?

Aivan upea ryhmä ja otti niin taidolla vastaan uuden jäsenen, että siitä voisi ottaa moni taho oppia.

Mistä parkourissa on kyse

Pistetään pieni määritelmä tähän alkuun siitä mistä oikeastaan on kyse.

Parkour on liikuntamuoto, jossa pyritään etenemään ympäristössä mahdollisimman sujuvasti ja tehokkaasti erilaisia esteitä ylittäen. Siinä hyödynnetään esimerkiksi juoksua, hyppyjä, kiipeämistä ja tasapainoa. Laji kehittää kehonhallintaa, ketteryyttä ja luovaa ongelmanratkaisua.

Käytännön esimerkkejä arjen seniorparkouriin

Seniorparkour voi olla yllättävän tavallista. Siihen ei välttämättä tarvitse hallia tai ryhmää, päästäkseen lajiin kiinni. Käytännössä asiat, jotka tukevat kehon liikkuvuutta, kehon hallintaa ja tasapainoa ovat juuri sopivia harjoitteita. Ryhmässä usein kaikki on vähän vielä hauskempaa ja sitä kautta tulee myös mielelle ravintoa.

Tässä muutama esimerkki, joiden avulla voi harjoituttaa kehoa.

1. Asetu penkin tai tuolin eteen niin että jalat ovat mahdollisimman lähellä istuinta. Istu hallitusti tuolille ja nouse ylös käyttämättä käsiä apuna. Jos tämä sujuu hyvin, voit lisätä vastusta käyttämällä vain yhtä jalkaa ylös nousuun. Ja muista vaihtaa silloin jalkaa – molemmat saavat harjoitusta
2. Kaiteen ylitys jalkaa nostamalla ja käsillä tukematta. Ylitä kaide jalkaa nostamalla sen yli. Itselläni on yhdellä työmatkalla kaide, jota käytän mennen tullen päästäkseni autolle (hah!). Olen huomannut, kuinka nopeasti kaiteen ylityksessä kehittyy.
3. Maastossa tai epätasaisella ja pehmeällä alustalla kävely. Tasapaino saa haastetta, kun alustaa muuttaa. Oma huomio tästäkin, että mitä enemmän ulkoilee metsässä, sitä varmemmaksi askellus muuttuu.
4. Erilaisia esteitä voi ylittää. Kiviä, betoniporsaita tai mitä ikinä omasta elinympäristöstä löytyykään. Voi kokeilla kuinka monella tavalla esteen voi ylittää. Turvallisuus kannattaa pitää ilossa mukana.
5. Maahan tai lattialle meneminen ja sieltä ylös nouseminen. Vastusta tai vaikeutta voi säädellä tässäkin käsillä. Jos sujuu helposti niin tee harjoitus käsiä käyttämättä.
6. Saunominen 🙂 Tämä on ihan lempiliikkeeni. Kivuta saunan lauteille ja vielä useamman kerran. Erään kuntoutuksen fysioterapeutti painotti, että sauna on pitänyt monen iäkkään liikkuvuudesta huolen. Ei niinkään lämmön vaan juuri lauteille nousun ja laskun avulla. Sinne kun suomalainen usein menee vielä viimeisillä voimillaan.
7. Hampaiden harjaaminen. Siitäkin voi tehdä hieman hauskemman. Harjaa hampaita yhdellä jalalla seisoen. Vaihda välillä jalkaa. Jos sujuu helposti, niin laita vielä silmät kiinni. Miten nyt sujuu?

Tavallaan kyse on arjen liikkeiden uudelleen oppimisesta ja varmuuden lisäämisestä.

Ikääntyvä keho haastaa

Ikääntyvä keho muuttuu. Tasapaino heikkenee, lihasvoima vähenee ja tulee epävarmuutta askeliin, portaiden nousuun ja laskuun tai mieleen hiipii arkuutta ja pelkoa, vaikka kaatumiseen. Olen itse ollut hyvä kaatumaan, vaikka suorilta jaloilta. Ikää kun on tullut niin, toipuminen kestää pidempään.

Seniorparkour on lempeä ja rohkaiseva tapa lähestyä omaa kehoa uudelleen. Löytää niitä omia epävarmuuden kohtia ja vahvistaa niitä.

Se ei ole hurjia hyppyjä tai riskinottoa, vaan arkisten liikkeiden tutkimista, tasapainon vahvistamista ja kehon kuuntelemista. Se on niitä pieniä arjen kokeiluja: miten nousen ylös ilman käsien tukea, uskallanko astua hieman epätasaiselle alustalle, voinko kurkottaa vähän pidemmälle kuin ennen.

Kyse ei ole suorituksesta, vaan suhteesta omaan kehoon. Ryhmässä ei ole kilpailua siitä kuka tekee jotakin hurjemmin tai notkeammin. Se on oman kehon rajojen tutkimista ja harjoittamista omista lähtökohdista käsin.

Moni meistä kantaa mukanaan hiljaista pelkoa. Entä jos kaadun? Entä jos en enää pärjää? Näin toimin itsekin. Viimeinen kaatuminen tapahtui portaissa jo vuosia sitten. Silti portaat jännittävät ja menen varsinkin alas kaiteita pitkin. Arkuus jäi ja sitä erityisesti lähdin käsittelemään ryhmään 

Pelko on ymmärrettävä, mutta se voi myös kaventaa elämää. Seniorparkourissa pelkoa ei ohiteta, vaan sitä lähestytään pienin askelin. Yksi liike kerrallaan. Yksi onnistuminen kerrallaan. Ja niistä iloitseminen.

Leikki palaa seniorin elämään

Seniorparkourissa on jotakin leikkimielistä. Ei oteta niin tosissaan tai pilkun päälle. Se muistuttaa, että liike ei ole vain hyötyä varten. Se on ehkä uteliaisuutta, kokeilua, jopa iloa tekemisestä tai uskalluksesta olla vähän hassu.

Ehkä juuri se tekee siitä niin tärkeää: se palauttaa yhteyden siihen osaan meissä, joka ei kysy mitä hyödyn tästä.

Ikääntyminen ei vie pois mahdollisuutta oppia tai kehittyä. Se muuttaa tapaa, jolla opimme. Hitaammin, ehkä varovammin – mutta usein myös viisaammin. Jo muutamassa viikossa olen huomannut muutoksia omassa kehossa. Ja ei, en ole paljon treenaillut itsekseni.

Uusi harrastus

Eläköitymisen yhteydessä minulle on ehdotettu, vaikka ja mitä piiriä, seuraa tai ryhmää johon ehdottomasti ikääntyvän kannattaa liittyä. En oikein osannut hoksata, että juuri tuo on minun juttuni ja unelmieni kohde.

Olin vuoden Helsingin Kaupungin tarjoamassa nykytanssiryhmässä. Sekin oli senioreille suunnattu ja keskityttiin samoihin teemoihin kuin tässä parkourissakin. Tosin kaikki liikuntasalissa ja musiikin säestyksellä. Se oli kiinnostavaa ja säännöllisesti kävin siellä niin kauan kuin se oli maksutta mahdollista. Se ei imaissut kuitenkaan niin mukaansa, että olisin maksullisena sitä jatkanut. Se oli uusi aluevaltaus ja opin paljon, vaikka en siinä ryhmässä jatkanutkaan.

Seniorparkourin löysin jo viime syksynä. Nykyinen työpesti esti osallistumisen aamuryhmiin, joten se jäi odottamaan kevättä ja nykyisten töiden loppumista. Olen huomannut että tämmöinen hieman rouheampi malli sopii vanhalle erityisnuorisotyönohjaajalle ehkä paremmin kuin tanssilattialla liehuminen.

Se mitä olen oppinut, on että kannattaa rohkeasti kokeilla jotakin uutta. Sitten tietää mikä kutsuu ja minne se kutsu johtaa.

Elämässä on kaikki mahdollista

Seniorparkour kääntää katseen pois siitä, mitä on menetetty, ja kohti sitä, mikä on vielä mahdollista. Se ei vaadi suuria muutoksia, vaan pieniä, arkeen mahtuvia hetkiä: yhden uuden liikkeen, yhden kokeilun, yhden rohkean ajatuksen.

Helsingin Parkour Akatemian hallille en olisi aikaisemmin koskaan kuvitellutkaan meneväni tai löytäväni itseäni sieltä. Silti itse halli jo vetää puoleensa. Lämmittelyjen jälkeen on aina mahdollista harjoitella erilaisilla parkourradoilla ja iloita esteiden ylittämisestä. Itse kutsun menoa vielä mönkimiseksi ja odotan sitä hetkeä, kun saan ylitettyä jonkin esteen katu-uskottavasti.

Ehkä tärkein kysymys ei ole, mitä enää pystyy tekemään. Vaan mitä voisi vielä kokeilla.

Ja ehkä juuri siinä hetkessä – kun ottaa pienen askeleen, kokeilee varovasti jotakin uutta – tapahtuu jotakin merkityksellistä.

Ei vain liiku.

Vaan elää.

Aikaisemmin kirjoitettua

Instagramistani löytyy lisää videoita

Nykytanssi – ilmaisun iloa

Tanssi tukee muistia ja tasapainoa

Nyt on sinun vuorosi

Onko seniorparkour tuttu? Entä #tantparkour? Millaisen uuden harrastuksen tai asian olet aloittanut elämässäsi? Mistä nautit? Entä minkä taidot haluaisit oppia?