Jos sinulla olisi yksi työpäivä käytettävänä niin miten käyttäisit sen? Minä olen siinä vaiheessa työelämää, että se yksi työpäivä on blogin kirjoitusajankohtana edessä. Julkaisuhetkellä se on jo takana ja pitkä työura on todellakin päättynyt. Tähän artikkeliin olen koonnut hieman omia tunnelmiani ja ihmettelyjäni uuden elämänvaiheen edessä. Aikaisempi teemaan liittyvä artikkeli ilmestyi siinä kohtaa, kun työpäiviä oli vielä 30 edessäpäin.
Millaisin ajatuksin ja miettein eletään tässä kohtaa.
Viidellä vuosikymmenellä
Tähän tietoon havahduin, kun työpaikkani ihana tiedottaja halusi kirjoittaa jutun omaan intraamme ja aloitti sen kertomalla, että Mare on toiminut viidellä vuosikymmenellä työnantajansa palveluksessa. Piti oikein itse laskea ja kyllä se pitää paikkansa. Melkoinen aika!
Joskus aikanaan oli hämmentävää, kun ylipäätään muisti asioita 10 tai 20 vuoden takaa.
Elämä kulkee eteenpäin ja tällaisilla havainnointi hetkillä saa oikein ihmetellä ajan ja ympäristön muuttumista. Kaupunki on kasvanut ja moninaistunut olennaisesti erityisesti työrupeamani aikana. Elämän moninaisuus ja kulttuurien rikastuminen on tänä päivänä arkea, kun se on ollut enemmän juhlaa ja vierasta vielä silloin kun olen käynyt koulua tai aloitellut työtäni tässä kaupungissa.
Paljon kauniita sanoja
Viimeiset ajat työssä ovat olleet melkeinpä herkkiä hetkiä. Kun tietää ja tiedostaa, että toimit tässä nykyroolissasi viimeisen kerran, tulee kummasti kerrattua kaikkea koettua, elettyä ja kehitettyä. Sitä tekee itse, mutta sitä saa kuulla myös toisilta.
Kauniita sanoja, kiitoksia ja sellaista ylistystä, jota ihan aina ei edes ymmärrä todelliseksi. Se laittaa ainakin minut hyvin nöyräksi ja nostaa kiitollisuutta esiin. Ihmetellen, että näinkö olen toiminut ja työtäni tehnyt. Omasta näkökulmasta se työ on ollut innostavuuden lisäksi myös taistelua erilaisten asioiden puolesta ja tien raivaamista jollekin uudelle tai toisenlaiselle. Ehkä se ei ole ollut niin helppoa kuin mitä voisi ajatella, kun juhlapuheita kuuntelee. Työtä se on ollut.
Tässä kohtaa on se yksi työpäivä käytettävänä ja tiedän, että siellä on edessä vielä yhdet kiitokset eletystä ajasta oman osastoni keskellä ja samalla läheisimpien työtovereideni kanssa.
Saattaa tulla herkkä hetki 😀 Liikutuksen hetkiä on ollut paljon ja huomaan kyynelten nousevan pienestäkin ajatuksesta. Se ehkä kuuluu kuvioon, en tiedä, mutta niin ajattelen. Toisaalta olen myös iloinen siitä, että elän ja tunnen. Työ ei ole turruttanut mieltä, niin että ei enää tuntisi tai eläisi vahvasti tunteidensa kanssa.
Luopumista ja luovuttamista
Olen työyhteisössäni korvaamaton, eli tehtäväni ei jatku siten, että tulisi uusi henkilö sitä tekemään. Se on ollut myös oma toiveeni. On toinen aika käsillä ja tarvitaan uusiin haasteisiin näkökulmaa muuten kuin minun tehtäväni kautta.
Osa luotsaamastani työstä jatkuu ja sitä tehdään edelleen, vaikka minä en olekaan jatkossa mukana visioimassa tai tuottamassa jotakin. Työssäni on ollut paljon rakkaita lapsia, joita on luonut alusta saakka. Olen rakastanut työtäni ja tehnyt sitä intohimolla, mutta minulla ei ole rakkaussuhdetta siihen työhön. Se helpottaa edelleen luovuttamisessa paljon. Olen ollut aika pitkälti innovaattori ja kokeilija. Kun olen saanut käsityksen siitä, että joku homma toimii ja sitä kannattaa jatkaa, olen sen yleensä ohjannut toteuttaville tahoille ja siirtänyt vastuun sitä mukaa. Näin olen saanut itselleni myös aikaa keskittyä johonkin toiseen mahdollisuuteen.
Luopumisessa on aina mukana haikeutta. Sitoutuminen työhön on merkinnyt myös sen arvon näkemiseen, jonka eteen on tehnyt työtään. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että on ollut mahdollista toteuttaa itseään työssään tärkeiksi ja merkittäviksi kokemiensa asioiden edistämiseksi. Pääosa intohimoistani on kohdistunut toisiin ihmisiin ja heidän hyvinvointinsa kohentamiseen. Surut, murheet, köyhyys, asunnottomuus, nälkä, ihmisen hätä ja huoli, yksinäisyys ja viimeisinä vuosina erityisesti pelko on nostanut päätään. Kaikella tekemiselläni on ollut yhteys edellä mainittuihin teemoihin. Työ jatkuu ja saa toivottavasti myös uusia ja elettävään aikaan sopivia muotoja.
Väsymystä ja lisääntyvää unta
Yksi huomio omasta olosta on se, että tulee nukuttua paljon. Ei välttämättä hyvin ja palauttavasti vaan vain nukuttua. Unimaailma on moninainen ja pilkahduksia ihan oudoista elämäntilanteista. Alitajunta askartelee muutoksen kanssa kovaa kyytiä. Unen lisääntyminen on minusta vain hyvä asia. Olen aina ollut hieman huono nukkuja ja saanut keksiä, jos jotakin keinoa välillä unen saavuttamiseksi. Onneksi unet ovat enemmän seikkailua kuin painajaista 🙂
Unen lisääntyminen on ollut tyypillistä myös useammalle kollegalle työuran päätyttyä. On aikaa laskeutua rauhassa uuteen vaiheeseen elämässä. Ei ole kiirettä, ei ole keskeneräisiä asioita väijymässä seuraavalle työpäivälle ja kolmantena vastuun siirtyminen muualle. Vastuu painaa, vaikka se olisikin sellainen osa työtä, jossa erityisesti viihtyy ja haluaa olla.
Eläkkeelle jäätyä unen määrä lisääntyy jopa 22-25 min. Se on lopulta paljon ja otan sen mielelläni kyllä vastaan. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen on mahdollista nukkua itselleen sopivina aikoina, kun työaika ei määrittele nukkumisen ajankohtaa. Mennään myöhemmin nukkumaan ja myös herätään aamulla myöhemmin.
Saana Myllyntausta on tutkinut ikänsä puolesta eläkkeelle jäävän unta. Muutokset unen pituudessa ja vuorokausirytmin muutoksessa ovat huomattavia. Unen lisäksi usein myös terveys kohenee kun työn mukaan tuoma stressi ja kuormitus päättyy.
Uutta elämänvaihetta kohti
Vielä ei oikein tajua sitä, että enää ei tarvitse lähteä töihin. Ei myöskään sitä että on vain yksi työpäivä käytettävänä. Se onkin tuupattu tehtäviä ja arkea tiukasti aamusta myöhäiseen iltaan. Ihan täydessä touhussa siis. En oikein edes tiedä, miten lopulta reagoin kun se päivä päättyy. Sen jälkeen on vielä lomailua vuoden loppuun. Eläkeläisen vapaa todellisuus koittaa siis vuoden 2024 alusta.
Presidentti Sauli Niinistön tavoin voin miettiä, että mitähän kivaa teen heti kun se aika koittaa. Jotakin sellaista varmaan, jonka haluan jäävän muistoissa elämään siitä päivästä, kun palkkatyö on päättynyt.
Olen vielä terve ja jaksava, ajatuksetkin vielä kohtalaisen kirkkaat, joten luulen ja otaksun, että jotakin tulee vielä eteen, johon tarttua. Löytää omaan elämäänsä jotakin sellaista mitä ei ole vielä tehnyt, mutta on aina halunnut tehdä tai kokea. Harrastuksiin, omasta itsestä huolehtimiseen ja vaikka uuden oppimiselle on aikaa. Huomaan olevani tällä hetkellä kahden oppilaitoksen kirjoilla pienten kurssien muodossa 😀
Omia pieniä työhön liittyviä suunnitelmia toki on myös olemassa. Ne keskittyvät edelleen toisten tukemiseen ja rinnalla kulkemiseen silloin kun elämä koettelee. Verkkokurssimaailmaa olen opetellut jo pidempään ja viime keväänä jo pilotointiinkin Tuunaa taloutesi – taloudenhallinnan peruskurssi. Sille tulee jatkoa keväällä. Toivottavasti löytyy kiinnostuneita oman taloutensa hallinnasta kiinnostuneita osallistujia.
Oma ammattitaito ei katoa, vaikka ikää tuleekin mittariin. Haluan toimia elämän mentorina arjessasi. Monessa tilanteessa voi olla hyväksi, että keskustelee ja pohtii tilannettaan ulkopuolisen henkilön kanssa. Tarjoan siihen mahdollisuutta sitä haluavalle ja tarvitsevalle. Mentorointi tai konsultointi voi olla niitä kuvaavia sanoja eteenpäin. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisestä, ryhmistä ja elämän menosta.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Millainen elämänvaihe on sinulla menossa? Mitä sinä tekisit jos olisi yksi työpäivä käytettävänä? Mitä toivot, mistä unelmoit? Mitä haluat tai haluaisit jo jättää taaksesi?
8 Responses
Olipa ihana lukea miten olet pitänyt työstäsi. Ollut innovaattorina ja kehittämässä. Oli varmasti outoa olla viimeistä päivää töissä samalla, kun se on hyppy uuteen odotettuun ajanjaksoon. Nauti eläkepäivistä ja keksi kaikkea kivaa!
Täällä vielä painetaan töitä ja ystäväni juuri raportoi, että hänen eläkeikänsä on 70. Luulen, että itselläni tulee olemaan samoissa lukemissa. Toivon keksiväni vielä jotain uutta työelämääni ja toivottavasti saan tehdä töitä eläkeikään asti.
Nuoremmilla se näkymä eläkkeelle on paljon pidempi. Jaksamista siihen. Itse olen sitä ikäluokkaa, että tavoite eläkeikä on 65 vuotta. Sillä menen, jokunen kuukausi tuli siihen päälle.
Minä en jotenkin usko, että jäät lepäämään laakereilla. Toki, ensimmäiset pari kuukautta pitää vaan ottaa lomailun kannalta. Mutta sitten alkaa se toimimattomuus tympiä varmaan.
Verkkokurssit toki kiinnostaa. Olen osallistunut ensimmäisen kurssin pilottiin ja se oli tosi hyvin tehty. Uskon, että sellainen olisi vielä monille avuksi. Voisin myös osallistua talous kuralla – asiantuntijana sen tekemiseen 😅.
Kiitos 🙂 Joo, ei ole itselläkään vielä sellainen olo että ihan tekemättömäksi jäisi. Verkkokurssimaailmaa vielä tutkin ja opiskelen lisää. Tuunaa taloutesi kurssi saa pilotin palautteiden mukaan hiotun version jo maaliskuussa. Siitä hieman lisää myöhemmin. Muitakin teemoja käy mielessä, mutta ei ole vielä toteutusasteella. Ja pidetään asiantuntijatarjous mielessä 🙂
Tiinaa kompaten: oli ihanaa lukea sinusta ja suhteesta työhösi. Työnilo näkyy!
Minulla on edessä vielä parikymmentä vuotta työelämää, siksi olenkin ahkerasti kouluttautunut, opiskellut uutta alaa, katsellut hieman ympärilleni – huomaan olevani ihminen, joka tarvitsee monipuolisuutta, vaihtelua, nopeaa tempoa, yksin tekemistä ja / tai hyvää, toimivaa tiimiä.
Ymmärsin kysymyksesi niin, että olisin elämänvaiheessa, jossa jäljellä olisi enää yksi työpäivä. Uskon, että se olisi minulle haikea ja vaikea. Olisi haikea ja vaikea päästää irti, “jättää hanskat naulaan”, hypähtää kohti täysin uudenlaista elämänvaihetta.
Kiitos Minna 🙂
Kyllä siinä viimeisessä työpäivässä oli paljon haikeutta. Olen jotenkin vakuuttunut että kun se lopullinen päivä koittaa vuoden vaihteessa niin se haikeus konkretisoituu vahvasti. Jännä seurata omia reaktioitaan.
Minipulisuus ja riittävä vaihtuvuus työssä pitää motivaatiota yllä – sinakin minulla se on niin toiminut.
Parasta on se, että tekee työtä, josta pitää. Varmasti itselle siitä luopuminen olisi rankkaa mutta silti odotan jo innoissani omaa eläke-elämää. Haaveilen siitä, että saan ja jaksan seikkailla ja matkustella samoin kuin nytkin. Eläkeläisenä on enemmän aikaa oleskella yhdessä paikassa, uskon siis, että tulen nauttimaan Krakovan kujista kuukausia kerrallaan.
Kiitos Melissa 🙂 Ihanat suunnitelmat. Aikaa on varmasti käytettävissä toisella tavalla kuin työn rajaamassa elämänvaiheessa. Aikansa kaikkea, jossain kohtaa on luopumisen hetki. Itse luovun hyvin moninaisesta työstäni kiitollisena. Se on ollut rikas ja sisältänyt niin ruohonjuurityötä kuin hallintoa ja esihenkilötehtäviä.