Tenho-koira on jo jonkin aikaa rapsutellut Eevertin makuukamarin ovensuussa ennenkuin sai miehen liikkeelle. Eiliset juhlat taisivat venyä pitkään kun oli niin rattoisaa rupatella kuutamossa kylänraitilla ihmisten kanssa. Monella oli mukanaan termospullot mitä mainiointa kuumaamehua täynnänsä. Niinpä ei kylmäkään iskenyt kyläläisiin ja rupattelu jatkui pitkään. Niinpä aamulla unikin maittoi oikein mukavasti.

 

 

Eevertin vatsa oli niin täynnä pullaa, että tänään varmasti tekee mieli jo kunnon ruokaa. Aikaisemmin viikolla Eevert on tuonut kotiin oikein aimo annoksen lipeäkalaa. Tänään on oikein hyvä päivä valmistaa sitä ruuaksi. Hieman niinkuin vastapainoksi kaikelle makealle, naurahtaa Eevert.

Lipeäkala on vanha, ainakin keskiajalta saakka periytyvä ruoka, jota on syöty Eevertin perheessä aina ennen joulua useampaan kertaan. Se on alunperin ollut kuivattua turskaa. Nykyisin myytävästä lipeäkalasta lähes kaikki taitaa olla kuivattua molvaa. Molvaa käytetään etupäässä siksi että, 1970-luvun loppupuolella turskakannat ehtyivät pahasti pohjolan vesialueilla. Tällöin kalastusta siirrettiin huomattavasti etelämmäksi, jossa oli paljon molvaa joka muistuttaa paljon tuttua madetta.

 

 

Lipeäkalaa tehtiin ennen Taavitsaisen talossa alusta alkaen ja säilöttiin tynnyreihin talven varalle. Ennenvanhaan kala laitettiin likoamaan lipeään. Siitä se nimikin peritytyy. Myöhemmin liottamiseen ja kalan pehmentämiseen käytettiin koivuntuhkaa. Hyvää ja maukasta tuli kummallakin tavalla kun vaan muisti kalan hyvin huuhdella ennen käyttöä.

Nykyisin  myytävä kala on käyttövalmista sellaisenaan, eikä Eevertkään enää huuhtele sitä kymmenissä vesissä ennen laittamista. On se vaan helppoa nykyisin, tuumii Eevert. Kala päätyy kattilaan kypsymään. Kalan lisäksi Eevert valmistaa maukkaan valkokastikkeen ja keittää perunoita. Siinä sellainen makuyhdistelmä joka on pitänyt pintansa läpi elämän. Reippaasti vielä pippuria päälle niin kokemus on täydellinen.

 

 

Tenho ja emäntäkissa hieman nyrpistelevät nenäänsä ruuan valmistuksen aikana. Tuoksu ei mitään mieltä hivelevää taida olla. Yhtä kaikki. Kissa varsinkin maistaa mielellään maustamatonta kalaa kypsennyksen jälkeen. Tenho tyytyy nappuloihinsa, se ei ole kalan ystävä muutoin kuin kesäisillä kalareissuilla kun saa olla venekoirana ja rähistä pomppiville saaliskaloille veneen pohjalla.

 

 

Päivä kuluu hiljaksiin ja kotitöitä tehdessä. Mihinkään ei ole kiire.

Eevert avaa radion ja ottaa esille korttipakan. Mitä jos parit pasianssit ratkoisi tässä kaikessa rauhassa. Eevert levittää kortit pöydälle ja aloittaa pelin.

 

 

Tunti jos toinekin kuluu korttien ja pelien kanssa. Eevert osaa monta pasianssia, sillä

merillä ollessa oli paljon yksinäistäkin aikaa, jolloin mainio keino viihdyttää itseään oli ratkoa korttien kanssa pulmia ja satunnaisten jakojen pohjalta pelejä eteenpäin.

Miehistöä oli välillä niin vähän, että lepovuorossa olevia ei niin kovin montaa ollut kerrallaan.

Eevert sai kerran joululahjaksi kirjan, jossa oli ties kuinka monta peliä. Paljon enemmän kuin Eevert arvasikaan. Se oli hyvä joululahja merimiehelle. Silloin tuli opeteltua monta uuttakin ajankuluttajaa maailman aalloilla.

Jaa-a, kello näyttää olevan sen verran, että on aika laittaa saunan pesään puita ja lämmittää illan mittaan kylpypaikka valmiiksi, huomaa Eevert kun katsoo kelloa.

 

Pian saunan pesässä ritisee tuli ja Taavitsaisen talo asettuu lauantai-illan rauhaan.