Viikko vielä Jouluun tuumaa Eevert aamulla tutkiessaan seinäkalenteria. Nopeasti päivät kuluvat. Mikäs merkintä täällä on – juuri tälle päivälle kirjoitettuna: Porkkanat.

 Eevert raapii korvallistaan. Mitähän porkkanoita tämä oikein tarkoittaa. Vielä on hieman aikaista tehdä joululaatikoita. Millään en nyt muista, harmittelee Eeevert ja ryhtyy kahvin keittoon. Jospa hyvä ja vahva kahvi virkistäisi muistia.

Ja virkistyyhän se. Suurinpiirtein samoihin aikoihin kun naapurin isäntä saapastelee keittiöön. Eläinten talvituokintapaikat laitetaan tänään kuntoon. Takametsissä on vielä sen verran sulaa ja lumetonta maastoa että sinne saa hyvin vietyä ruokalastit kärryillä. 

Miehet hörppäävät vielä personkupit ja lähtevät sitten päivä urakkaan. Ruokailupaikkojen täydentäminen talveksi on pitkä perinne ja jokainen talo siitä vuorollaan pitää huolta.

 Ruokintapaikalla on pieni vaja korkeiden jalkojen päällä. Tähystysmaja. Joskus siellä on Eevertkin istuskellut ja kameran kanssa koittanut saada metsän eläimiä taltioiduksi. Joskus on onnistunutkin. Viime kesänä kameraan tarttui karhu. Komea karhu se olikin! Olipa niitä joskus liikkeellä kaksikin kappaletta, mutta eivät osuneet samaan kuvaan. Kyllä se vain jännitti kun metsän kuningas ihan vieressä tallustelee.

 Miehet suuntaavat ensin naapurin maakellariin. Naapurilla on oikein iso kellari täynnänsä perunoita ja juureksia. Kärryyn lastataan melkoinen kuorma porkkanoita. Siinä on jäniksillä syömistä, naurahtaa Eevert katsellessään tuhansien porkkanoiden kasaa.

Porkkanoilla herkuttelevat myös muut metsän asukit. Erityisesti peurat pitävät niistä, kertoo isäntä asentaessaa tolpan päähän suolakiveä isompien vieraiden tarpeita ajatellen.

 

Metsästä palatessa tervehditään vielä naapurin ylämaankarjaa. Kyllä ovatkin märkiä. Eilisen kuivan lumisateen jälkeen on tullut täysi vesikeli. Märkyys ei tuntunut eläimiä haittaavan vaan yhtä ystävällisesti sen tervehtivät kulkijoita kuin ennenkin.

 Reissu saatiin tehtyä hyvissä ajoin. Kotona Eevert vielä ripusteli linnuille talvievästä pihapuuhun sekä täytti lintulaudan makoisilla jyväsillä.

 Vanha ilahduttaja Tönttötiainen lehähti oitis paikalle ja naksutteli nokkaansa kiitokseksi herkuista.

 Ilta tuli ja Eevertiä ramasi kovin. Hän sytytti takkaan tulen, istahti tuoliin sen eteen, otti lehden käteensä ja hetkessä vaipui uneen pehmeässä lämmössä.

 Emäntäkissa ja pikkukoira Tenho asettuvat miehen jalkojen juureen. Pian ovat unessa nekin. Talossa on hiljaista ja rauhallista.