Tänään on aika tehdä vähän pihahommia, selittää Eevert aamutuimaan Tenho-koiralle. Ensin keitetään kuitenkin hyvät ja vahvat aamukahvit, niin jaksetaan.

Aamuhetki venyy huomattavan pitkälle, sillä niin kahvi kuin voileipäkin maistuvat tänään erityisen hyville. Huomaamatta menee kuppi jos toinenkin salissa aamulehteä lukiessa.

Ulkona on jo valoisaa kun kaksikko lähtee ulos. Eevert kiertää pihaa ja samalla listaa mielessään mitä siellä olisi tehtävä.

Syksyllä mies oli haravoinut lehdet kasaan. Osa lehdistä oli tuulen mukana karannut uudelleen pihalle, joten aikankin pientä siistimistä piha kaipasi.

Liiterin nurkalle Eevert oli rakentanut siilille talvipesän. Siellä oli ollut usemapana talvena asukas. Siilien elämää on mukava seurata. Eläinrakkaana ihmisenä Eevert on pitänyt huolta siitä, että siilille oli aina raikasta vettä saatavilla. Onpa mies joskus huonoina aikoina myös ruokkinut siiliä, vaikka maalla kun ollaan, niin riittävästi ravintoa on useinmiten saatavilla luonnossa.

Siilinpesän lähettyvillä on aivan tuoreita jälkiä mutaisessa maassa. Mitä ihmettä! sanoo Eevert ääneen ja rapsuttaa korvallistaan. Kyllä nuo ovat siilin jälkiä. Onko siili havahtunut horroksestaan niin paljon, että on lähtenyt liikkeelle?  Täytyy seurata pesän ympäristön tapahtumia.

Pihalla touhutessaan Eevert silmäilee silloin tällöin pesälle. Ei näy ketään. Asia jää vaivaamaan miestä ja illalla hän tuokin pesälle hieman ruokaa.

Jos siili on hereillä, niin se toki tarvitsee ruokaa. Horroksessa oleva siili taas ei ole niin voimissaan, että saisi sitä itse hankittua. Pesän lähellä Eevert juttelee lehtien peittämälle laatikolle lempeästi ja rauhallisesti. Pesästä kuuluukin rapinaa ja pian on siilin nenä esillä.

Se väräjää ja nuuhkii ja suunnistaa kohti ruoka-astiaa. Eevert katsoo pienen ystävänsä ruokailua ja toteaa, että ruokahalu on ainakin tallella. Siili vaikuttaa hyväkuntoiselta, joten ehkä se on vain havahtunut omia aikojaan kesken lepoaikansa.

Olisi se vaan hyvä jos siiliystävä pääsisi takaisin horrostamaan. Talvi on kohta jo tulollaan. Varmuudeksi Eevert vielä siirtää lisää lehtiä pesän päälle. Siellä sitten on hyvä levätä. Siili on jo vetäytynyt takaisin pesäänsä.

Jostakin mielen sopukoista Eevertin mieleen nousee vanha loru:

Siili teki talvimajan,
taakse vaarin halkovajan.
Kun syksyn tuulet räntää viskoo,
siili täkin korviin kiskoo.
Ja kainaloonsa kääri hän,
hyvin rakkaan ystävän.

Minkähän se siili on kainaloonsa käärinyt?

______________________________________

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂